EU:n tulliuudistus 2026–2037 – mitä muuttuu, milloin ja miten yritysten kannattaa varautua?

EU Tulliuudistus 2026: Mitä tullausmuutoksia yritysten tulee tietää?

Julkaistu 02.12.2025 | Asiantuntija: LKOS Law Office Oy

Euroopan unionissa käynnissä oleva tulliuudistus on suurin muutos EU:n tullijärjestelmään yli 50 vuoteen. Muutokset eivät enää ole kaukana tulevaisuudessa – ensimmäinen aalto astuu voimaan jo vuonna 2026, mikä vaikuttaa välittömästi yritysten kustannuksiin, **tullausprosessiin** ja asiakkaiden hinnoitteluun.

Tässä artikkelissa kerromme selkeästi:

• mitä **tullimuutoksia** on luvassa Suomessa
• mitä muuttuu EU-tasolla (erityisesti **e-kaupan tullaus**)
• aikataulun 2026 → 2028 → 2033 → 2037
• konkreettiset case-esimerkit yrityksille
• miten muutoksiin kannattaa varautua nyt

1. Suomen kansalliset muutokset: sähköinen tiedoksianto ja Tullin uusi toimintamalli (2026)

Vuoden 2026 alussa Suomessa astuu voimaan useita kansallisia muutoksia, jotka linkittyvät EU-uudistukseen.

1.1 Sähköinen tiedoksianto ensisijaiseksi (tullilaki 61 §)

Tullin päätös katsotaan jatkossa tiedoksi saaduksi heti, kun se on sähköisessä järjestelmässä nähtävissä.

Tämä tarkoittaa yrityksille:

• valitus- ja oikaisuajat alkavat välittömästi
• sähköistä seurantaa ei voi enää laiminlyödä
• prosessit ja vastuut on päivitettävä vastaamaan uutta tiedoksiantotapaa – tämä on kriittinen **tullimuutos** Suomessa.

1.2 Organisaatiouudistus: Tullin sisäinen johtaminen selkeytyy

Tullilta poistuu lakisääteinen yksikköjako ja organisaatio määritellään jatkossa työjärjestyksellä. Tämä mahdollistaa:

• nopeamman reagoinnin **EU:n tulliuudistuksiin**
• keskitetyn riskiperusteisen valvonnan
• tiiviimmän yhteistyön poliisin, Supon ja Rajavartiolaitoksen kanssa

2. EU-tason **tullimuutokset**: kohti digitaalista ja keskitettyä tullijärjestelmää

EU:n tavoitteena on yhdenmukaistaa tullimenettelyt ja rakentaa koko unionille yhteinen tietopohja. Muutos tapahtuu kolmessa aallossa.

2.1 Ensimmäinen aalto 2026: **E-kaupan tullaus** ja uudet säännöt

Poistuva 150 € tullivapautus (De Minimis)

Vuodesta 2026 alkaen de minimis (<150 € tullivapautussääntö) poistuu. Tämä tarkoittaa, että:

• kaikista lähetyksistä peritään tullimaksu, myös alle 150 € tuotteista
• **e-kaupan tullaukseen** tulee uusi käsittelymaksu jo marraskuussa 2026

Tavoitteena on lopettaa halpatavaran väärä arvottaminen, kitkeä väärinkäytöksiä ja tasata kilpailua eurooppalaisten toimijoiden kanssa.

Case-esimerkki 1 – Kuluttajaverkkokauppa (Tullauskustannusten nousu)

Yritys tuo 9,90 € varaosia Aasiasta. Tähän asti lähetys on ollut tullivapaa. Vuodesta 2026 alkaen:

• lähetykseen lisätään tullimaksu
• lisäksi peritään e-kaupan käsittelymaksu

Ilman hinnoittelun päivittämistä tai toimitusketjun uudelleenjärjestelyä tällainen malli ei ole enää kustannustehokas.

2.2 Toinen aalto 2028: EU Customs Agency ja perusrakenteet

Vuonna 2028 perustetaan EU:n oma tulliviranomainen (EU Customs Agency), joka aloittaa riskiperusteisen valvonnan koko unionin tasolla.

Tämä tarkoittaa:

• yhtenäistä tulkintaa koko EU:ssa
• keskitettyjä tarkastuksia ja valvontaa
• siirtymää pois pelkästään kansallisista, rinnakkaisista järjestelmistä

2.3 Kolmas aalto 2032–2037: EU Customs Data Hub muuttaa kaiken

EU Customs Data Hub avautuu vuonna 2032 ja tulee pakolliseksi suurille toimijoille vuonna 2033. Vuonna 2037 sen käyttö on pakollista kaikille.

Hubin tavoitteena on:

• yritykset syöttävät tullidatan vain kerran (“once only” -periaate)
• EU suorittaa riskianalyysin keskitetysti ja hyödyntää tekoälyä
• viranomaiset jakavat tiedon reaaliaikaisesti
• tuotteiden vaatimustenmukaisuus voidaan tarkistaa rajalla pitkälti automaattisesti

Case-esimerkki 2 – Teollisuusyritys (Data Hubin hyödyt)

Teollisuusyritys tuo 120 € komponentteja Kiinasta. Nykytilanteessa samat tuotetiedot annetaan toistuvasti eri järjestelmiin ja eri tullierissä.

Vuonna 2033 yritys voi:

• syöttää tuotedatan kerran EU Customs Data Hubiin
• uudelleenkäyttää samaa dataa kaikissa seuraavissa toimituksissa
• välttää moninkertaiset ja osin päällekkäiset tullausvaiheet

Lopputuloksena kustannukset alenevat ja läpimeno nopeutuu – edellyttäen, että master data ja luokittelut on laadittu oikein.

3. Aikataulu – koko **tulliuudistus** yhdellä silmäyksellä

• 2026: <150 € tullivapautus poistuu, e-kaupan käsittelymaksu, sähköinen tiedoksianto Suomessa
• 2028: EU Customs Agency aloittaa työnsä
• 2032–2033: EU Customs Data Hub avautuu, suurille yrityksille pakollinen
• 2037: Data Hub pakollinen kaikille toimijoille

4. Miten yrityksen kannattaa varautua **tullimuutoksiin**?

Lyhyt vastaus: aloita nyt – 2026 ei ole enää kaukana.

Yritysten tulisi:

• päivittää hinnoittelumallit vuoden 2026 tullimaksujen ja käsittelymaksujen huomioimiseksi
• arvioida e-kauppaliiketoiminnan kannattavuus uudessa kustannusrakenteessa
• varmistaa sähköinen tiedoksiantoprosessi ja vastuuhenkilöt
• dokumentoida tuotteiden arvotus ja tariffiluokitus huolellisesti
• varautua Data Hub -vaatimuksiin (**master data**, tuotekortit, alkuperätiedot, vaatimustenmukaisuustiedot)

Jos haluat sparrausta **tullimuutosten** arvioinnissa tai prosessien kehittämisessä, voit tutustua palvelusivuumme: LKOS Law Office – Tullaus ja kansainvälinen kauppa.

5. Yhteenveto – muutos ei ole uhka, vaan mahdollisuus

EU:n tulliuudistus on valtava muutos, mutta samalla historiallinen mahdollisuus.

• Rehelliset toimijat hyötyvät selkeästä ja yhtenäisestä valvonnasta
• Tulliprosessit nopeutuvat, kun niistä tulee tietoon ja dataan perustuvia
• Yritykset, jotka aloittavat valmistautumisen ajoissa, voivat vahvistaa kilpailukykyään

Vuosi 2026 on jo nurkan takana – varautuminen kannattaa aloittaa tänään.

KKO 2025:99 – Ajopiirturi, metsäkoneurakointi ja metsätaloutta harjoittava yritys | LKOS Law Office

KKO 2025:99 – Ajopiirturin käyttövelvollisuus metsäkoneurakoinnissa täsmentyi

Korkein oikeus antoi 20.11.2025 ennakkoratkaisun KKO 2025:99, joka selkeyttää, milloin metsäkoneurakointia harjoittava yritys voi vapautua ajopiirturin käyttövelvollisuudesta tieliikenteen sosiaalilainsäädännön nojalla. Ratkaisulla on huomattavaa käytännön merkitystä metsäkoneurakointiyrityksille, kuljetus- ja logistiikkayrityksille sekä työnantajille, jotka vastaavat kuljettajien ajo- ja lepoaikasääntelyn noudattamisesta ja kuljetusalan compliance-vaatimuksista.

1. Tausta – mistä tapauksessa oli kyse?

A oli kuljettanut B Oy:n omistamalla kuorma-autolla hakkuukonetta alle sadan kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikasta hakkuutyömaalle. Kuorma-autossa ei ollut ajopiirturia. Syyttäjä katsoi, että kuljetus kuului ajopiirturin käyttöpakon piiriin ja että A oli syyllistynyt tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomiseen.

Alempien oikeusasteiden mukaan B Oy ei ollut valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu metsätaloutta harjoittava yritys, koska se ei omistanut metsää, vaan tarjosi metsäkoneurakointipalvelua muille. Tämän vuoksi poikkeusta ajopiirturin käyttöpakosta ei katsottu sovellettavaksi.

2. KKO:n ratkaisu: metsäkoneurakointi on metsätaloutta

Korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot ja hylkäsi syytteen. KKO katsoi, että:

• metsätalous käsittää sekä puuston kasvattamisen että puunkorjuun
• puunkorjuu on metsätaloutta riippumatta siitä, omistaako yritys metsää
• metsäkoneurakointia tarjoava B Oy on siten metsätaloutta harjoittava yritys valtioneuvoston asetuksen tarkoittamalla tavalla

KKO nojautui ajo- ja lepoaika-asetuksen (EY) N:o 561/2006 ja ajopiirturiasetuksen (EU) N:o 165/2014 tavoitteisiin sekä unionin tuomioistuimen vakiintuneisiin linjauksiin poikkeussäännösten tulkinnasta. Poikkeusta ei tule tulkita laajemmin kuin on tarpeen, mutta tulkinnan on oltava yhteensopiva sääntelyn kilpailu- ja turvallisuustavoitteiden kanssa.

3. Oma yritystoiminta – milloin kuljetus kuuluu poikkeuksen piiriin?

Ratkaisussa arvioitiin myös, oliko hakkuukoneen siirtäminen työmaalle B Oy:n omaa yritystoimintaa. KKO totesi, että:

• kuljetuksen ainoa tarkoitus oli siirtää metsätyökone yrityksen omaan puunkorjuutehtävään
• kuljetus oli metsätyöhön nähden toissijaista ja välttämätöntä
• tällaiselle erilliselle kuljetuspalvelulle ei käytännössä ole kilpailevia markkinoita, joilla poikkeus vääristäisi kilpailua

Korkein oikeus katsoi, että ajoneuvoa oli käytetty yrityksen omassa metsätalousliiketoiminnassa. Ajoneuvo oli siten vapautettu ajopiirturin käyttövelvollisuudesta, kun muut edellytykset (mm. enintään 100 km etäisyys) täyttyivät.

4. Mitä ratkaisu merkitsee yrityksille?

Ennakkoratkaisulla on käytännön vaikutuksia erityisesti:

• metsäkoneurakointia ja puunkorjuuta harjoittaville yrityksille – selkeämpi linjaus ajopiirturin käyttövelvollisuuden poikkeuksesta
• kuljetus- ja logistiikkayrityksille – ohjeistusta kuljetusten kuulumisesta tieliikenteen sosiaalilainsäädännön piiriin
• työnantajille ja fleet-vastuullisille – parempi ennakoitavuus kuljettajien rikosoikeudellisista riskeistä ja compliance-vaatimuksista
• vakuutus- ja vastuuriidoissa – selkeämpi viitekehys, kun ajopiirturin käyttö vaikuttaa vastuun arviointiin

Ratkaisu täydentää jo ennestään tiukkaa ja moniulotteista sääntelykokonaisuutta, joka koskee raskaan liikenteen ajo- ja lepoaikoja, ajopiirturin käyttöä, kuljettajien työoloja ja liikenneturvallisuutta. Yritysten on entistä tärkeämpää varmistaa, että kuljetusjärjestelyt, sopimukset, sisäiset ohjeet ja ohjausjärjestelmät ovat ajan tasalla.

Lisätietoa aihepiiriin liittyvistä lakipalveluista löydät logistiikka-, kuljetus- ja merioikeuden palvelusivultamme.

Tarvitsetko apua ajopiirturi- ja kuljetusoikeuskysymyksissä?

Autamme yrityksiä tulkitsemaan ja soveltamaan tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöä, EU-sääntelyä sekä kansallista liikennepalvelulakia käytännön liiketoiminnassa – olipa kyse metsäkoneurakoinnista, kuljetus- ja logistiikkapalveluista tai laajemmista vastuu- ja vakuutusriidoista.

Jos haluat keskustella siitä, miten KKO 2025:99 vaikuttaa juuri teidän kuljetus- tai metsätalousliiketoimintaanne, ota yhteyttä logistiikka-, kuljetus- ja merioikeuden asiantuntijoihimme.

Hakusanat: ajopiirturi, ajopiirturin käyttöpakko, ajo- ja lepoaikasääntely, metsäkoneurakointi, metsätalouskuljetukset, tieliikenteen sosiaalilainsäädäntö, kuljetusalan compliance, kuljetusoikeus, logistiikkalainsäädäntö, LKOS Law Office.

KKO 2025:98 – Miten tuhoutuneen rakennuksen vahingonkorvaus määritetään?

KKO 2025:98 | Rakennuksen Vahingonkorvaus: Miten tuhoutuneen rakennuksen korvaus määritetään?

Julkaistu 19.11.2025 | Kirjoittanut: [Juristin Nimi/Yritys]

Korkein oikeus antoi 19.11.2025 merkittävän ennakkoratkaisun (KKO 2025:98), joka selkeyttää, miten tuhoutuneen vapaa-ajan rakennuksen arvo tulee määrittää **vahingonkorvauksessa**. Ratkaisu korostaa tapauskohtaisten olosuhteiden merkitystä ja antaa tärkeää ohjausta erityisesti kiinteistö- ja vastuuvahinkojen arviointiin.

1. Käypä arvo vai uudisrakentamisen kustannukset?

Vahingonkorvausoikeudessa tuhoutuneen esineen korvaus perustuu tavallisesti sen käypään arvoon eli markkinahintaan juuri ennen vahinkoa. Tämä periaate ei kuitenkaan ole ehdoton, ja oikeuskäytännössä on hyväksytty myös muita arvostustapoja.

KKO korosti, että **vahingonkorvauksen** tulee asettaa vahingonkärsinyt samaan asemaan kuin ennen vahinkoa – ei parempaan eikä huonompaan. Tässä arvioinnissa esineen **käyttötarkoitus** on ratkaiseva tekijä.

2. Käyttötarkoitus ratkaisee oikean arvostustavan

Tapauksen rakennus oli vapaa-ajan asunto, jota omistaja käytti itse ja jonka käyttöä oli tarkoitus jatkaa myös tulevaisuudessa. KKO katsoi, että pelkkä käypä arvo ei olisi riittänyt palauttamaan omistajaa samaan asemaan, sillä hän ei olisi voinut hankkia vastaavaa rakennusta markkinahinnalla, jolloin **vahingonkorvaus tuhoutuneesta rakennuksesta** ei olisi ollut täysi.

Tämän vuoksi korvaus tuli perustaa:

• uuden vastaavan rakennuksen rakentamiskustannuksiin
• vähennettynä tasonparannuksella (parempi tekninen taso ja pidempi käyttöikä)

Ratkaisu johti vahingonkärsineen kannalta merkittävästi parempaan lopputulokseen kuin pelkkään käypään arvoon perustuva korvaus. Lue lisää vahingonkorvausoikeuden periaatteista täältä.

3. Tunnearvolla ei ole vaikutusta korvauksen määrään

KKO vahvisti myös sen, että esinevahingoissa tunnearvolla ei ole merkitystä **vahingonkorvausta** määrättäessä. Tämä linja vastaa aiempaa oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta, mutta on tärkeä täsmennys aikana, jolloin aineettomien vahinkojen korvattavuus on laajentunut etenkin EU-sääntelyn myötä.

Tämä tukee kahta vahingonkorvauksen perusperiaatetta:

• Täyden korvauksen periaate – korvataan todellinen taloudellinen menetys
• Rikastumiskielto – korvaus ei saa johtaa perusteettomaan hyötyyn

4. Mitä ratkaisu tarkoittaa käytännössä?

Ratkaisulla on käytännön merkitystä monille toimijoille, kuten:

• kunnallisille vesihuoltolaitoksille
• vakuutusyhtiöille
• kiinteistönomistajille
• vahinkojen määrän arvioijille ja juristeille

KKO teki selväksi, ettei **rakennuksen vahingonkorvaus** automaattisesti perustu markkina-arvoon tai uudisrakentamiskustannuksiin. Valinta tulee tehdä tapauskohtaisesti – erityisesti sen perusteella, mihin tarkoitukseen rakennusta oli käytetty ja mihin sen käyttö oli jatkossa tarkoitettu.

Yhteenveto: KKO 2025:98 – Kolme Avainperiaatetta

KKO 2025:98 täsmentää vahingonkorvauksen arvostamistapaa tuhoutuneissa rakennuksissa ja vahvistaa kolme periaatetta:

1. Käyttötarkoitus ohjaa arvostusperustetta – oma käyttö → uudisrakentamiskustannukset.
2. Tasonparannus vähennetään – jotta vahingonkärsinyt ei hyödy perusteettomasti.
3. Tunnearvo ei vaikuta korvaukseen – esinevahingot arvioidaan taloudellisesti.

Ratkaisu antaa selkeän ohjeen tuleviin vastaaviin vahinkotilanteisiin ja vahvistaa oikeusvarmuutta kiinteistö- ja vastuuvahinkoja koskevissa riidoissa.

Tarvitsetko apua **vahingonkorvaus**- tai vakuutusriita-asioissa? Ota yhteyttä asiantuntijoihimme.

Osakkaamme puhumassa Teknologia 2025 -tapahtumassa | Sääntely on mahdollisuus teknologiayrityksille

Osakkaamme puhumassa Teknologia 2025 -tapahtumassa | Sääntely on mahdollisuus teknologiayrityksille

Teknologia 2025 on Pohjoismaiden johtava teknologia- ja teollisuustapahtuma.

LKOS Law Office Oy:n osakas Oscari Seppälä on kutsuttu puhujaksi Pohjoismaiden johtavaan teknologia- ja teollisuustapahtumaan, Teknologia 2025. Hänen puheenvuoronsa pureutuu ajankohtaiseen teemaan: miten lisääntyvä sääntely voi muuttua mahdollisuudeksi teknologiayrityksille.

Sääntely ei ole vain velvoite – se on kilpailuetu

Sääntely ja regulaatio kasvavat vauhdilla - mutta voisiko se olla myös mahdollisuus teknologiayrityksille? Tätä teemaa käsittelee LKOS Law Office Oy:n osakas Oscari Seppälä, joka esiintyy puhujana Teknologia 2025 -tapahtumassa Helsingin Messukeskuksessa 6.11.2025 klo 13.20–13.50.

Puheenvuoro ”Lisääntyvä sääntely ja regulaatio, ja markkinan odotukset – ovatko myös mahdollisuus teknologiayrityksille?” tarkastelee, miten uutta sääntelyä voidaan hyödyntää kilpailuetuna ja kasvun mahdollistajana – ei vain velvoitteena.

Teknologia 2025 on Pohjoismaiden merkittävin teknologia- ja teollisuustapahtuma, joka kokoaa yhteen alan johtavat toimijat, asiantuntijat ja päätöksentekijät kolmen päivän ajaksi (4.–6.11.2025). Tapahtuma esittelee uusimmat älykkään ja kestävän teollisuuden ratkaisut aina automaatiosta ja digitalisaatiosta kvanttiteknologiaan.

Tule kuuntelemaan ja keskustelemaan

📅 Merkitse päivämäärä kalenteriisi ja tule mukaan kuulemaan puheenvuoro – jatketaan keskustelua siitä, miten sääntely muuttuu mahdollisuudeksi.

👉 Lue lisää tapahtumasta: https://lnkd.in/dJt_QCb8

Lausuntopyyntö: Sääntelytoimia kuljetusalan toimintaedellytysten parantamiseksi

Lausuntopyyntö: Sääntelytoimia kuljetusalan toimintaedellytysten parantamiseksi

Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) pyytää lausuntoja hallituksen esitysluonnoksesta, jolla muutettaisiin liikenteen palveluista annettua lakia ja eräitä muita lakeja. Tavoitteena on parantaa kuljetusalan toimintaedellytyksiä. Lausuntoja voi antaa 19.11.2025 asti.

Esitysluonnos tarkentaa tieliikenteen kabotaasia koskevaa EU-sääntelyä sujuvamman noudattamisen ja valvonnan mahdollistamiseksi sekä edistää vaihtoehtoisella polttoaineella toimivien, enintään 4 250 kg ajoneuvojen käyttöönottoa. Ministeriö on keväällä 2025 arvioinut laajasti kuljetusalaan vaikuttavia sääntelytoimia ja koonnut nyt lausuttavaksi konkreettiset muutokset.

Mitä esitetään – ja miksi?

 1) Kabotaasin tarkennukset (liikenteen palveluista annetun lain 23 §)

• Tavaraliikenteessä yhden kabotaasimatkan sallittu sisältö määritellään kolmeksi selkeäksi malliksi (1 kuormaus + 1 purku / useita kuormauksia + 1 purku / 1 kuormaus + useita purkuja rahtikirjaperustein).
• Linja-autoliikenteessä kabotaasi sallitaan 7 peräkkäisen päivän ajan 30 päivän jaksossa.
• Peruste & vaikutus: Pohjoismainen linja, ennakoitavuus tilaajille ja yrityksille, tehokkaampi tienvarsivalvonta ja oikeusvarmuus.

2) Hallinnolliset maksuseuraamukset

• 5 000 €: tieliikenteen kabotaasirikkomus.
• 3 000 €: kuljettajatodistuksen hankkimisen laiminlyönti.
• Peruste & vaikutus: Nopea ja suhteutettu seuraamus vähentää harmaata taloutta ja työehtojen polkemista, keventää rikosoikeusjärjestelmää; täytäntöönpanosta vastaa Oikeusrekisterikeskus.

3) Ajo-oikeudet vähäpäästöiselle kalustolle (B/BE)

• B: oikeus kuljettaa ≤ 4 250 kg vaihtoehtoisella polttoaineella toimivaa ajoneuvoa (B voimassa ≥ 2 v).
• BE: vastaava rajaus yhdistelmille, kun vetoauto on ≤ 4 250 kg (BE voimassa ≥ 2 v).
• Vaihtoehtoiset käyttövoimat: sähkö, vety, CNG/LNG (ml. biometaani), LPG, mekaaninen energia.
• Kansallinen soveltaminen Suomessa (Ahvenanmaa pois lukien) siihen asti, kun uudet EU-säännöt astuvat unionitasolla voimaan.
• Peruste & vaikutus: Madaltaa siirtymää vähäpäästöiseen kalustoon, parantaa kuljettajaresursseja ja huoltovarmuutta; liikenneturvallisuusvaikutus arvioitu vähäiseksi.

4) Ajokokeen vastaanottajat

• Suullisten teoriakokeiden vastaanottaminen poistuu ajokokeen vastaanottajan tehtävistä.
• Kelpoisuuksia kevennetään: riittää voimassa oleva liikenneopettajalupa, ja peruskoulutuksen voi täyttää “Ajokokeen vastaanottajana toimiminen” -tutkinnon osalla.
  Peruste & vaikutus: Lisää ajokoekapasiteettia (arviolta jopa ~12 000 ajokoetta/vuosi), sujuvoittaa ruuhkahuippuja ja parantaa palvelun saatavuutta.

Mitä tämä merkitsee yrityksille?

• Ennakoitavuus: kabotaasirajaukset vähentävät tulkinnanvaraa ja tienvarsiviiveitä.
• Kilpailuneutraliteetti: kuljettajatodistuksen puutteeseen puututaan hallinnollisesti.
• Kaluston uudistaminen: B/BE-poikkeus helpottaa sähkö- ja muun vähäpäästöisen kaluston käyttöönottoa.
• Työvoima & huoltovarmuus: lisää käsipareja kevyempiin kuljetuksiin; tukee toimitusvarmuutta.

Kutsu lausumaan

LVM toivoo näkemyksiä yrityksiltä, alan järjestöiltä, viranomaisilta ja muilta sidosryhmiltä. Lausuntopalautteella varmistetaan, että sääntely on selkeää, oikeasuhtaista ja käytännössä toimivaa.

Lausuntoaika päättyy 19.11.2025.

https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=8b4ef592-ae50-4f39-b0df-1281a5a09a6c

EU:n ja Yhdysvaltojen alustavasta tullisopimuksesta

EU:n ja Yhdysvaltojen alustavasta tullisopimuksesta | Mitä suomalaisen yrityksen on hyvä tietää?

Yhteenveto:
27. heinäkuuta 2025 Euroopan unioni ja Yhdysvallat saavuttivat alustavan tullisopimuksen, joka tuo helpotusta ja uusia mahdollisuuksia EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen kauppaan. Sopimus alentaa useimpien EU-tuotteiden tullimaksuja Yhdysvalloissa ja avaa EU-markkinoita tietyille yhdysvaltalaisille tuotteille.

Yrityksille tämä ei ole pelkkä uutinen, vaan kannustin toimia.

Mitä yrityksen tulee huomioida?

Tullit EU-tuotteille Yhdysvalloissa laskevat 15 %:iin
Suurin osa EU:n vientituotteista, mukaan lukien autot ja varaosat, kuuluu nyt yhdenmukaistettuun 15 prosentin tullikattoon. Tämä tuo kustannussäästöjä ja selkeyttä hinnoitteluun.

Teräs ja alumiini jäävät korkean tullin piiriin
EU:n teräs- ja alumiiniviennille jää edelleen 50 prosentin tulli. Tariffikiintiöt kuitenkin suojaavat historiallisia vientimääriä.

Uusia vientimahdollisuuksia energia- ja teknologia-aloilla
EU on sitoutunut merkittäviin Yhdysvaltain energia- ja teknologiatuotteiden ostoihin. Suomalaisten yritysten kannattaa arvioida vientimahdollisuuksia ja kumppanuuksia.

Yhdysvaltojen tuotteet saavat laajempaa pääsyä EU-markkinoille
Tietyille yhdysvaltalaisille maatalous- ja teollisuustuotteille avautuu uusi, tullikiintiöihin perustuva pääsy EU:n markkinoille. EU:n herkät alat, kuten naudanliha ja siipikarja, säilyvät kuitenkin suojattuina.

Ei-tariffiin perustuvien kaupan esteiden vähentäminen
Erityisesti auto-, lääke- ja elintarvikealoilla voidaan odottaa helpotuksia tuontiprosesseihin ja standardien yhdenmukaistamiseen.

Vaikutukset suomalaisille yrityksille

Viejiä kehotetaan tarkistamaan hinnoittelumallit ja toimitusketjut alentuneiden tullien ja lisääntyneen sääntelyvarmuuden vuoksi.

Sijoittajille Yhdysvallat tarjoaa houkuttelevan ilmapiirin: EU-yritykset aikovat investoida yli 550 miljardia euroa vuoteen 2029 mennessä.

Maahantuojien ja valmistajien kannattaa arvioida Yhdysvalloista tuotavien hyödykkeiden kustannuksia ja kiintiövaatimuksia.

Huomio: Sopimus on toistaiseksi poliittinen, ei vielä oikeudellisesti sitova. Yritysten tulee seurata tilanteen kehittymistä.

Mitä nyt kannattaa tehdä?

1. Tarkista kauppasopimusten ehdot ja päivitä hinnastot
   
2. Arvioi toimitusketjut uudelleen
   
3. Etsi uusia kasvumahdollisuuksia transatlanttisilta markkinoilta
   
4. Varmista vaatimustenmukaisuus muuttuvassa sääntely-ympäristössä
   

Me LKOS Law Office:ssa autamme yrityksiä kansainvälisen kaupan, sopimusjuridiikan ja sanktiosääntelyn kysymyksissä. Mikäli haluat lisätietoa aiheesta, olethan yhteydessä.

Osakkaamme Oscari Seppälä Dow Jones -lehden haastattelussa | Suomi EU:n kärkitoimija pakotteiden valvonnassa

Osakkaamme Oscari Seppälä Dow Jones -lehden haastattelussa

LKOS Law Officen osakasta Oscari Seppälää haastateltiin Dow Jones Risk Journal -artikkelia varten, jossa käsitellään Suomen asemaa yhtenä EU:n aktiivisimmista pakotteiden valvojista Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Artikkelissa ”Finland Probes Sanctioned Exports to Russia” nostetaan esiin Suomen ennakoiva oikeudellinen ja institutionaalinen lähestymistapa pakoterikkomusten valvontaan ja syytteeseenpanoon.

Kansainvälisesti tunnustettua oikeudellista asiantuntemusta

Seppälä kommentoi artikkelissa asiantuntijana, miten Suomen rikoslaki mahdollistaa sekä henkilökohtaisen että yhtiöoikeudellisen vastuun pakoterikkomuksissa – myös silloin, kun monimutkaisia yhtiörakenteita käytetään rikosten peittämiseen.

"Suomen rikoslaki mahdollistaa yksilön rikosoikeudellisen vastuun, vaikka rikkomus olisi tehty yritystoiminnan kautta", Seppälä toteaa artikkelissa.

Hän esittelee myös rikoslain viimeaikaisia muutoksia, joiden myötä yrityksille voidaan määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia pakoterikkomuksista. Sakko voi olla jopa 5 % liikevaihdosta, kuitenkin vähintään 850 000 euroa ja enintään 40 miljoonaa euroa.

Suomi EU:n kärjessä pakotteiden täytäntöönpanossa

Artikkelissa käsitellään, kuinka Suomen maantieteellinen sijainti, pitkäaikaiset kauppasuhteet Venäjään sekä automatisoidut tullivalvontajärjestelmät ovat tehneet Suomesta keskeisen toimijan EU:n pakotevalvonnassa.

Suomessa viranomaiset ovat käynnistäneet lähes 1.000 rikostutkintaa pakotteiden kiertämiseen liittyen. Monet niistä koskevat tavaravirtoja, joita yritetään ohjata Keski-Aasian kautta Venäjälle. Esimerkiksi 257 EU-yritystä, joilla ei ollut aiempaa kauppahistoriaa alueella, käyttivät Suomea vientiselvityksiin herättäen tulliviranomaisten huomion.

Mitä tämä tarkoittaa asiakkaillemme?

Artikkeli alleviivaa paitsi kansainvälisen kaupan valvonnan tiukentumista, myös LKOS Law Officen asemaa luotettuna asiantuntijana pakotteisiin, vientivalvontaan ja rajat ylittävään liiketoimintaan liittyvissä kysymyksissä.

Meillä on syvällinen tuntemus EU:n ja Suomen sääntelystä sekä laaja käytännön kokemus, minkä ansiosta voimme auttaa yrityksiä vastaamaan kasvaviin vaatimuksiin.

Tarvitsetko oikeudellista riskiarviota, pakotteisiin tai vientilupiin liittyvää neuvontaa tai edustusta viranomaisasioissa? Me autamme.

📞 Ota yhteyttä - autamme navigoimaan pakotteiden ja vientivalvonnan vaatimuksissa.

🔗 Risk Journal -lehden tilaajat voivat lukea artikkelin kokonaisuudessaan täältä: LINKKI ARTIKKELIIN

Kabotaasiliikenteen sääntely uudistuu | Lakimuutoksia 2026 Suomessa

Kabotaasiliikenteen sääntely tarkentumassa – tulevat lakimuutokset 2026

Liikenne- ja viestintäministeriö on keväällä 2025 käynnistänyt säädöshankkeen, jonka tavoitteena on parantaa kuljetusalan toimintaedellytyksiä ja täsmentää maanteiden kabotaasiliikenteen sääntelyä. Hankkeen tavoitteet tukevat Petteri Orpon hallituksen ohjelmaa yrittäjyyden helpottamiseksi ja turhan byrokratian purkamiseksi.

Keskeiset lakimuutokset

1. Kabotaasiliikenteen sääntely täsmentyy: Sääntelyn tavoitteena on lisätä läpinäkyvyyttä ja selkeyttää sekä yritysten että valvovien viranomaisten toimintaa.
2. Seuraamusjärjestelmän muutos: Luvattomasta liikenteestä seuraavat sakot voidaan korvata hallinnollisilla maksuilla.
3. Ajokorttiluokkien uudistus: B-luokan ajokortilla voisi jatkossa ajaa enintään 4250 kg painavaa ajoneuvoa, jos se toimii vaihtoehtoisella polttoaineella ja kortti on ollut voimassa vähintään kaksi vuotta.
4. Edistätään puhtaampaa kalustoa: Hankkeen keskeinen tavoite on kannustaa vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen käyttöön erityisesti tavaraliikenteessä.

Miksi muutos on tärkeä?

Suomi on niin sanottu "kumipyörämaa", jossa 90 % tavaroista ja ihmisistä liikkuu teillä. Kabotaasiliikenteen toimiva ja selkeä sääntely on koko yhteiskunnan etu. Lakimuutoksilla pyritään parantamaan sekä turvallisuutta että alan ennustettavuutta.

Mitä seuraavaksi?

Lainsäädäntötyö jatkuu ministeriössä sidosryhmien kuulemisten ja lausuntokierroksen muodossa. Hankkeen on tarkoitus päättyä kesäkuussa 2026, ja lakimuutosten voimaantulo riippuu EU:n uuden ajokorttidirektiivin aikataulusta.

Ota yhteyttä asiantuntijaasi

Haluatko tietää, miten tulevat muutokset vaikuttavat yrityksesi toimintaan? Ota yhteyttä asiantuntijaasi LKOS Law Officessa – me autamme varmistamaan liiketoimintasi lainmukaisuuden ja jatkuvuuden.

LKOS Law Office avusti Signet Bank AS:ää uudelleenrahoituksessa ja vakuusjärjestelyissä

LKOS Law Office toimi Signet Bank AS:n oikeudellisena neuvonantajana koskien 5 miljoonan euron uudelleenrahoitusjärjestelyä ja siihen liittyvien vakuuksien järjestelyä Suomen oikeuden näkökulmasta.

Signet Bank – Latvian johtava investointipankki

Vuonna 1991 perustettu Signet Bank on yksi itsenäisen Latvian ensimmäisistä pankeista ja maan johtava investointipankki. Pankki tarjoaa kestäviä rahoitus- ja sijoitusratkaisuja paikallisille yrittäjille ja yrityksille. Vuodesta 2021 lähtien Signet Bank on hankkinut yli 500 miljoonan euron lisärahoitusta yli 40 latvialaiselle yhtiölle joukkovelkakirja- ja osakeanteja järjestämällä. Vuonna 2024 hallinnoitavien varojen määrä ylitti 1,6 miljardia euroa. Signet Bank on Latvian johtava yritysjoukkovelkakirjojen ja osakeantien järjestäjä sekä yksi Baltian merkittävimmistä osakevälittäjistä.

Roolimme

Signet Bank kääntyi puoleemme hakiessaan asiantuntevaa oikeudellista neuvontaa uudelleenrahoitusjärjestelyyn, johon sisältyi myös rajat ylittäviä elementtejä. Tehtävämme oli varmistaa, että suunnitellut vakuusjärjestelyt ja takaukset täyttävät Suomen oikeudelliset vaatimukset – selkeästi, tehokkaasti ja ilman tarpeetonta monimutkaisuutta.

Työskentelimme tiiviissä yhteistyössä asiakkaan kanssa rakentaaksemme ja toteuttaaksemme tarvittavat vakuusratkaisut, jotka tukevat uudelleenrahoitusta. Pelkän oikeudellisen analyysin lisäksi huolehdimme myös käytännön toteutuksen kannalta olennaisista vaiheista.

Tämä toimeksianto kuvastaa hyvin sitä, missä olemme parhaimmillamme: auttamassa asiakkaitamme etenemään luottavaisesti – asiantuntevalla, liiketoimintaa tukevalla juridisella neuvonnalla.

Signet Bankin omistajiin kuuluu kahdeksantoista latvialaista ja kansainvälistä yksityissijoittajaa. Suurimmat omistajat ovat yhdysvaltalaisen sijoittajan Aleksandrs Solovejsin omistama Signet Acquisition III, Rapoportin perheen omistama AS RIT Group sekä pankkialan ammattilaisen Irīna Pīgoznen perustama SIA Reglink.

Uusi sähkömarkkinalaki 2025 – tärkeimmät muutokset ja vaikutukset | LKOS Law Office

Uusi sähkömarkkinalaki 2025 – tärkeimmät muutokset ja vaikutukset

Suomen sähkömarkkinoilla tapahtuu merkittävä muutos uuden sähkömarkkinalain myötä, jonka on määrä tulla voimaan syksyllä 2025. Tämän uudistuksen tavoitteena on lisätä markkinoiden joustavuutta, selkeyttää hinnoittelua ja parantaa sähköverkon käyttömahdollisuuksia. Tässä artikkelissa tarkastellaan keskeisiä muutoksia ja vertaillaan niitä nykyiseen lainsäädäntöön.

Miksi sähkömarkkinalakia uudistetaan?

Uudistuksen taustalla ovat EU-direktiivien toimeenpano ja Suomen hallituksen tavoite sähköjärjestelmän kehittämiseksi. Keskeisenä päämääränä on älykkään sähköjärjestelmän edistäminen, asiakkaiden osallistumismahdollisuuksien parantaminen sekä energiantuotannon ja kulutuksen sijoittumisen ohjaaminen lähemmäs toisiaan.

Keskeiset muutokset nykytilaan verrattuna

1. Yli 110 kV verkkojen rakentaminen ja omistus

Uudistuksessa sallitaan jakeluverkkoyhtiöille yli 110 kV paikallisverkkojen rakentaminen ja omistaminen. Aiemmin tämä oli sallittua vain kantaverkkoyhtiölle (Fingrid).

2. Liittymisjohtojen joustava käyttö

Uusi laki mahdollistaa vähintään 110 kV verkoissa joustavan liittymisjohto-erillislinja -liittymistavan, joka kannustaa tuotannon ja kulutuksen sijoittumista lähelle toisiaan.

3. Sähkövarastojen integrointi

Sähkövarastojen liittäminen liittymisjohtoihin sallitaan jatkossa laajemmin, mikä tukee erityisesti uusiutuvan energian tuotannon tehokasta hyödyntämistä.

4. Tehopohjainen liittymismaksu

Fingrid esittää liittymismaksujen muuttamista tehopohjaisiksi. Tämä kohdistaisi kustannukset tarkemmin niille asiakkaille, jotka aiheuttavat uusia investointipaineita kantaverkkoon.

5. Yhteislaskutuksen käyttöönotto

Asiakkaille mahdollistetaan vapaaehtoinen yhteislaskutus, jossa sähkömyynti ja jakelupalvelut laskutetaan yhdellä laskulla. Tämä selkeyttää kuluttajien laskutusta ja parantaa kustannusten läpinäkyvyyttä.

Uudistuksen vaikutukset yrityksiin ja kuluttajiin

Yritysvaikutukset

Yritykset hyötyvät etenkin tehopohjaisesta hinnoittelusta, sillä se mahdollistaa kustannusten tarkemman ennakoitavuuden. Lisäksi joustava liittymistapa ja sähkövarastojen integrointi tuovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia energiasektorille.

Kuluttajavaikutukset

Kuluttajien asema paranee merkittävästi yhteislaskutuksen ja markkinapohjaisen kuormanohjauksen myötä. Asiakkailla on aiempaa parempi mahdollisuus vaikuttaa sähkökustannuksiinsa omilla kulutustottumuksillaan.

Vertailu nykytilaan

Nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna uusi laki lisää merkittävästi joustavuutta ja selkeyttää kustannusten jakautumista. Erityisesti yli 110 kV verkkojen rakentamismahdollisuudet sekä tehopohjainen hinnoittelu ovat suuria muutoksia, joilla pyritään kannustamaan tehokkaampaan energiankäyttöön ja sijoittumiseen.

Aikataulu ja seuraavat askeleet

Lakiesitys etenee eduskuntaan ja valiokuntiin keväällä 2025. Lakimuutosten voimaantulo on suunniteltu elo-syyskuulle 2025, jolloin yritysten ja muiden toimijoiden on hyvä varautua muutoksiin ajoissa.

Ota yhteyttä ja varmista yrityksesi valmius

Mikäli tarvitset lisätietoja sähkömarkkinalain uudistuksesta tai sen vaikutuksista omaan liiketoimintaasi, ota yhteyttä asiantuntijoihimme. LKOS Law Officen asiantuntijat auttavat sinua ymmärtämään muutokset ja varmistamaan yrityksesi valmiuden tuleviin uudistuksiin.

Yhteistoimintalaki uudistuu heinäkuussa 2025

Yhteistoimintalaki uudistuu heinäkuussa 2025 – mitä työnantajien tulee tietää?

Yhteistoimintalain muutokset astuvat voimaan 1.7.2025. Uudistuksella nostetaan lain soveltamiskynnystä ja kevennetään neuvottelumenettelyä. Tavoitteena on vähentää hallinnollista taakkaa erityisesti pienemmissä yrityksissä ja nopeuttaa työnantajien reagointikykyä toimintaympäristön muutoksiin.

Soveltamiskynnys nousee – muutos koskee alle 50 hengen yrityksiä

Nykyisin yhteistoimintalakia sovelletaan työnantajiin, joilla on vähintään 20 työntekijää. Uudistuksen jälkeen soveltamisraja nousee 50 työntekijään.

Alle 50 työntekijän yrityksille jää kuitenkin joitakin kevennettyjä velvollisuuksia:

• Jatkuva vuoropuhelu säilyy, mutta sen menettelytavat yksinkertaistuvat

• Muutosneuvottelut vaaditaan vain, jos työnantaja harkitsee vähintään 20 työntekijää koskevia vähennyksiä 90 päivän sisällä

• Lyhytaikaisia (enintään 90 päivän) lomautuksia koskevat neuvotteluvelvoitteet poistuvat

• Liikkeen luovutusta, sulautumista ja jakautumista koskevat säännökset säilyvät

Muutosneuvotteluiden kesto lyhenee

Työvoiman vähentämiseen liittyvien muutosneuvotteluiden vähimmäiskesto puolitetaan:

• Nykyinen 6 viikkoa → 3 viikkoa

• Nykyinen 14 päivää → 7 päivää

Kesto riippuu yrityksen koosta ja käsiteltävistä asioista.

Uusi määräaika työvoimapalveluiden selvittämiselle

Jos työnantaja harkitsee irtisanovansa vähintään 10 työntekijää tuotannollisista ja taloudellisista syistä, työnantajan on:

• Toimitettava neuvotteluesitys työvoimaviranomaiselle

• Varmistettava, että irtisanomiset voivat astua voimaan vasta 30 päivän kuluttua esityksen toimittamisesta

Hallintoedustukseen tulossa muutoksia jatkovalmistelussa

Hallitus on päättänyt laskea henkilöstön hallintoedustuksen soveltamisrajan 150 työntekijästä 100 työntekijään. Edustuksen on jatkossa toteuduttava joko hallituksessa tai johtoryhmässä. Muutosta valmistelee kolmikantainen työryhmä osana uudistuksen toista vaihetta.

Pysy ajan tasalla muuttuvasta työlainsäädännöstä

Jos haluat varmistaa, että yrityksesi prosessit, neuvottelumenettelyt ja henkilöstöasiat ovat uuden lain mukaisia — asiantuntijamme auttavat!

Työaikaa ja vuosilomia koskevien saatavien vanhentumisaikoihin suunnitteilla muutoksia

Työaikaa ja vuosilomia koskevien saatavien vanhentumisaikoihin suunnitteilla muutoksia – lainsäädäntöhanke käynnistynyt

Suomen työoikeudessa saattaa olla luvassa merkittävä muutos, kun oikeusministeriön asettama työryhmä arvioi työaikaa ja vuosilomia koskevien saatavien vanhentumissäännöksiä. Tavoitteena on selkeyttää nykyistä lainsäädäntöä, jossa oikeuskäytännössä on ilmennyt ristiriitaisia tulkintoja erityisesti kanne- ja vanhentumisaikojen soveltamisesta. 

Työaikasaatavien ja vuosilomasaatavien vanhentumisaika – nykytilanne

Työaikaa ja vuosilomia koskevien saatavien osalta sovellettavat vanhentumis- ja kanneajat riippuvat tällä hetkellä siitä, perustuvatko vaatimukset suoraan lakiin vai työehtosopimukseen.

• Korkein oikeus (KKO) on linjannut, että työaikalain kanneaikaa sovelletaan myös työehtosopimukseen perustuviin työaikasaataviin. Tämä merkitsee lyhyempää kanneaikaa.

• Työtuomioistuin (TT) puolestaan on katsonut, että työehtosopimuspohjaisissa saatavissa noudatetaan työsopimuslain pidempiä vanhentumisaikoja.

Samanlainen epäselvyys koskee myös vuosilomasaatavia silloin, kun oikeus lomaan perustuu työehtosopimukseen. Tämä ristiriitainen oikeuskäytäntö on aiheuttanut epävarmuutta sekä työnantajien että työntekijöiden oikeuksien toteutumisen kannalta.

Oikeusministeriö selvittää lainsäädännön täsmentämistä

Näiden tulkintaerojen vuoksi oikeusministeriö on asettanut työryhmän arvioimaan, onko vanhentumisaikaa ja kanneaikoja koskevia säännöksiä tarpeen täsmentää. Työryhmän tehtävänä on laatia mahdollinen ehdotus lainmuutokseksi, joka toisi selkeyttä ja ennakoitavuutta työaikasaatavien ja vuosilomasaatavien vanhentumisaikoihin.

Miksi muutokset ovat merkittäviä?

Selkeä ja yksiselitteinen lainsäädäntö:

• vähentäisi epävarmuutta työmarkkinoilla

• helpottaisi riitojen ennaltaehkäisyä

• turvaisi osapuolten oikeussuojan

• vähentäisi oikeudenkäyntien määrää

Työryhmän työn edetessä on syytä seurata mahdollisten lakimuutosten etenemistä tarkasti, sillä ne vaikuttavat suoraan työnantajien sopimuskäytäntöihin ja vaatimusten esittämisen aikarajoihin.

Me seuraamme lainsäädäntöhankkeen etenemistä ja päivitämme asiakkaillemme ajankohtaisen tiedon mahdollisista muutoksista.

Tarvitsetko asiantuntevaa neuvontaa työoikeudellisissa kysymyksissä?
Asiantuntijamme auttavat mielellään mm. työaikasaataviin, vuosilomasaataviin ja sopimuskäytäntöihin liittyvissä kysymyksissä.

Ole yhteydessä asiantuntijaasi. 

LKOS Law Office | Suomen johtava kuljetusoikeuden osaaja – Palkittu 2025

LKOS Law Office valittu Vuoden Kuljetusoikeuden osaajaksi Suomessa 2025 🏆

Olemme iloisia voidessamme ilmoittaa, että LKOS Law Office on saanut arvostetun tunnustuksen "Vuoden Kuljetusoikeuden osaaja Suomessa 2025" Global Law Experts (GLE) -organisaatiolta.

Tämä tunnustus vahvistaa asemamme kuljetusoikeuden asiantuntijana, alalla, jossa oikeudellinen tarkkuus, strateginen ajattelu ja alan tuntemus ovat avainasemassa. GLE-palkinnot perustuvat riippumattomaan tutkimukseen, asiakaspalautteeseen, oikeudellisiin ranking-listoihin sekä liikejuridiikan toimistojen vaikuttavuuteen.

🔹 Mitä tämä tarkoittaa asiakkaillemme? Palkinto korostaa sitoutumistamme tarjota luotettavaa ja liiketoimintalähtöistä oikeudellista neuvontaa kuljetus- ja logistiikka-alalle – olipa kyse sopimusten laatimisesta, riidanratkaisusta tai sääntelyyn liittyvistä kysymyksistä.

Kiitos asiakkaillemme, yhteistyökumppaneillemme ja tiimillemme luottamuksesta ja yhteistyöstä. Jatkamme työtämme kuljetusoikeuden parissa auttaen yrityksiä menestymään ja hallitsemaan oikeudellisia riskejä tehokkaasti, toteaa Oscari Seppälä.

📍 Lue lisää palveluistamme: www.lkoslaw.fi

Tulossa lainsäädäntöpäivityksiä alusturvallisuuteen

Tulossa merkittäviä lainsäädäntöpäivityksiä alusturvallisuuteen

Euroopan komissio antoi 1.6.2023 ns. meriliikennepaketin, jonka tavoitteena on vahvistaa alusturvallisuutta ja ympäristönsuojelua EU:ssa. Osana tätä kokonaisuutta on hyväksytty kaksi uutta direktiiviä, jotka vaikuttavat merkittävästi Suomen kansalliseen lainsäädäntöön:

• Lippuvaltiodirektiivi (EU) 2024/3100 muuttaa nykyistä lainsäädäntöä varmistaakseen, että EU:n jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivat alukset täyttävät korkeimmat turvallisuusvaatimukset ja ympäristönsuojelustandardit.
• PSC-direktiivi (EU) 2024/3099 parantaa satamavaltioiden suorittamaa valvontaa, jotta EU:n satamissa käyvien alusten turvallisuus- ja ympäristönsuojeluvaatimukset ovat yhdenmukaisia kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan kanssa.

Näiden direktiivien kansallinen täytäntöönpano edellyttää merkittäviä muutoksia lakiin alusturvallisuuden valvonnasta (370/1995), joka ehdotetaan säädettäväksi kokonaan uudelleen. Nykyinen laki on lähes 30 vuotta vanha, ja sen päivittäminen poistaa tulkinnanvaraisuuksia sekä parantaa lainsäädännön johdonmukaisuutta. Lisäksi hankkeen yhteydessä arvioidaan lain nojalla annetut alemman asteiset säännökset ja kumotaan asetus (1241/2010), joka korvataan uudella asetuksella.

Mahdollisia tarkistuksia voi tulla myös lakiin aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä (1686/2009). Lisäksi hankkeen edetessä voi ilmetä muita lainsäädäntömuutostarpeita, jotka huomioidaan osana kokonaisuudistusta.

Uudet lait on tarkoitus saattaa voimaan 6.7.2027, jolloin direktiivien kansallinen täytäntöönpano tulee olla valmis. Seuraamme hankkeen etenemistä ja tiedotamme sen etenemisestä.

Pakotelainsäädäntö muuttuu Pakoterikos ja Pakoterikkomus

Uusia lainsäädäntömuutoksia - Pakoterikos ja Pakoterikkomus

Hallitus esittää muutoksia rikoslakiin, joilla pannaan kansallisesti täytäntöön EU:n pakoterikosdirektiivin velvoitteet. Direktiivin tavoitteena on varmistaa, että pakotteiden rikkominen on rangaistavaa kaikissa jäsenvaltioissa ja että rangaistussäännökset täyttävät yhteisen EU:n vähimmäistason.

Pakoterikoksia koskevat uudet ehdotetut säännökset

Rikoslakiin ehdotetaan lisättäväksi seuraavat uudet rikosnimikkeet:

• Törkeä pakoterikos
• Pakoterikos
• Tuottamuksellinen pakoterikos
• Pakoterikkomus

Samalla säännöstelyrikosta koskevia säännöksiä muutettaisiin niin, etteivät ne enää koskisi pakotteiden rikkomista.

Voimaantulo

Ehdotetut lakimuutokset on tarkoitus saattaa voimaan 20.5.2025, jolloin pakoterikosdirektiivi on viimeistään pantava täytäntöön.

Mitä säännöstelyrikokset ovat käytännössä

Säännöstelyrikokset liittyvät pääasiassa vienti- ja tuontikieltojen rikkomiseen. Tyypillisiä tapauksia ovat virheellisten tietojen ilmoittaminen tulli-ilmoituksissa, pakotteiden alaisten tuotteiden vienti ilman tulliselvitystä ja vientikieltojen kiertäminen kolmansien maiden kautta. Rikkomukset voivat sisältää myös tuotteiden piilottamista ajoneuvoihin sekä rahan tai tavaroiden kuljettamista toisten lukuun. Lisäksi on havaittu tapauksia, joissa henkilöitä on harhautettu antamalla väärää tietoa määräysvallasta. Viime aikoina pakotteiden rikkomistavat ja -kanavat ovat monimuotoistuneet.

Oikeushenkilölle rangaistusvastuu ja sakkojen määrä

Pakoterikokseen, törkeään pakoterikokseen ja tuottamukselliseen pakoterikokseen sovellettaisiin oikeushenkilön rangaistusvastuuta. Yhteisösakon enimmäismääräksi asetettaisiin viisi prosenttia oikeushenkilön liikevaihdosta, kuitenkin vähintään 850 000 euroa ja enintään 40 miljoonaa euroa.

Kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta poikkeaminen

Lakimuutokset sisältävät poikkeuksen kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta. Tämä tarkoittaa, että Suomen kansalainen tai sellaiseen rinnastettava henkilö voidaan tuomita pakoterikoksesta, vaikka tekoa ei olisi kriminalisoitu siinä maassa, jossa se on tehty.

Pakoterikkomus ja sen merkitys

Pakoterikkomuksella tarkoitetaan lievempiä rikkeitä, kuten vähäarvoisen omaisuuden osalta tapahtuvia pakoterikkomuksia tai menettelysäännösten laiminlyöntejä, jotka palvelevat enemmän hallinnollisia kuin rikosoikeudellisia tavoitteita.

Ilmoittajansuojelu pakotteiden rikkomisesta ilmoittaville

Pakotteiden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojeluun sovellettaisiin ilmoittajansuojelulakia, joka takaa tiettyjä oikeuksia ja suojaa mahdollisilta vastatoimilta.

Muutoksen tavoite

Lakimuutosten tavoitteena on vahvistaa pakotteiden noudattamista ja tehostaa niiden valvontaa sekä kansallisesti että EU:n tasolla. Lue lisää pakotteet ja kansainvalinen kauppa palveluistamme.

***

Kansainvälisen kaupan asiantuntijamme Liene Krumina ja Oscari Seppälä ovat käytettävissäsi. Ole yhteydessä.

EU tullikoodeksin uudistus etenee - oletko valmis?

Tullikoodeksireformin keskeiset uudistukset

1. Luodaan uusi EU:n tulliviranomainen (EU Customs Authority)
   
2. Luodaan uusi EU:n tullidatakeskus (EU Customs Data Hub - EU-Hub)
   
3. Sähköiseen kauppaan tulee uudistuksia
   
4. Uuden Trust and Check Trader -asiakkuuden luonti
   
5. Siirtymäsäännökset muutokselle
   

Uusi EU:n tulliviranomainen

EU:n tulliviranomainen olisi uusi unionin toimielin, johon koottaisiin asiantuntemusta ja osaamista eri puolilta EU:ta ja joka ohjaisi, koordinoisi ja tukisi kansallisia tulliviranomaisia. EU:n tulliviranomainen perustettaisiin vuonna 2026, mutta se aloittaisi toimintansa täysimääräisesti vuoden 2028 alusta lukien.

Uusi EU:n tullidatakeskus

Uudella tullikoodeksilla perustettava EU-Hub olisi nykyaikainen, unionin laajuinen keskitetty, kyberturvallinen sähköisten tullijärjestelmien ja -palvelujen kokonaisuus, joka voisi hyödyntää tekoälyä ja koneoppimista. EU:n tullidatakeskukseen integroitaisiin ja sillä korvattaisiin ajan myötä nykyinen tietotekniikkainfrastruktuuri, johon kuuluu 111 jäsenvaltioissa käytössä olevaa erillistä tietojärjestelmää. EU:n tullidatakeskus olisi tullimenettelyiden yksinkertaistamisen ja tullivalvonnan vahvistamisen keskeinen mahdollistaja.

Uusi sähköisen kaupan etämyyntiä koskeva yksinkertaistus

Uudistuksella luotaisiin erityinen sähköisen kaupan etämyynnin tulliselvitysmenettely nykyisen järjestelmän yksinkertaistamiseksi ja sen yhdenmukaistamiseksi sähköisen kaupankäynnin alv- sääntöjen kanssa.

Uudessa unionin tullikoodeksissa säädettäisiin sähköisen kaupan digitaaliset alustat eli käytännössä verkkomyyjät kuluttajien sijasta tuojiksi (ns. etämyynnin oletettu tuoja), jotka olisivat vastuussa kaikista tullimuodollisuuksista ja maksuista. Ne kantaisivat tullit myyntihetkellä ja maksaisivat ne asianomaisille jäsenvaltioille samalla tavoin kuin ne jo tekevät arvonlisäveron osalta. Menettelyn käyttäminen edellyttäisi EU:n tullidatakeskuksen käyttämistä.

Oletettu tuoja -konseptin käyttö edellyttää sitä, että toimija on myös ns. IOSS-toimija eli toimija, joka tällaisessa roolissa on rekisteröitynyt yhteisöön ja sitoutunut kantamaan yhteisössä̈ kannettavan alv:n verkkokaupan ostajalta ostotapahtuman yhteydessä. Reformi tuo asiakkaille mahdollisuuden maksaa alv:n lisäksi myös yhteisön maahantuontitulli jo ostotapahtuman yhteydessä.

Uusi Trust and Check –asiakaskategoria

Talouden toimijoille perustettaisiin uusi Trust and Check trader -asiakaskategoria, joka mahdollistaisi pitkälle meneviä helpotuksia tullimenettelyihin, jos toimija täyttää tiukat luotettavuuden ja läpinäkyvyyden ehdot.

Trust and Check Trader-toimija tulee korvaamaan nykyisen tulliyksinkertaistuksiin liittyvän valtuutetun talouden toimijan valtuuden, AEOC (Authorised Economic Operator, Customs). Tästä huolimatta toinen valtuutetun talouden toimijan valtuus, joka liittyy vaarattomuuteen ja turvallisuuteen, AEOS, (Authorised Economic Operator, Security) jäisi edelleen voimaan.

Järjestelmän käyttöönoton jälkeen, yritysten tarvitsee tullitietojaan toimittaessaan käyttää vain yhtä portaalia ja toimittaa tiedot peräkkäistoimituksista vain yhden kerran. Joissakin tapauksissa, joissa liiketoimintaprosessit ja toimitusketjut ovat täysin avoimia, luotettavien ja tarkastettujen (”Trust and Check”) toimijoiden tavarat luovutetaan liikkeeseen EU:ssa ilman tulliviranomaisten aktiivisia toimia.

Uusien ilmoitus ja käsittelyprosessien vaiheittainen käyttöönotto

EU:n tullidatakeskus otettaisiin vaiheittain käyttöön vuoden 2028 alusta lukien. Se olisi sovellettavissa sähköisen kaupan etämyynnin yksinkertaistetussa menettelyssä maaliskuusta 2028 alkaen. Muun tuonnin ja viennin osalta toimijat voisivat niin halutessaan käyttää EU:n tullidatakeskusta maaliskuun 2032 alusta alkaen ja sen käyttö tulisi pakolliseksi kaikille toimijoille vuoden 2038 alusta lukien, jolloin viimeistään nykyisen lain mukaisten ilmoitusmenettelyiden käyttäminen päättyisi. Komissio voisi päättää, että EU:n tulliviranomainen hallinnoisi ja ylläpitäisi EU:n tullidatakeskusta. Sähköisen tavarakaupan etämyyntiin sovellettava kevennetty tullausmenettely tulisi sovellettavaksi vuoden 2028 maaliskuun alusta lukien.

Kuinka tulliuudistus toteutetaan aikataulullisesti

EU:n tullidatakeskus otettaisiin käyttöön vaiheittain vuoden 2028 alusta lukien.

Datakeskus olisi käytössä sähköisen kaupan etämyynnin yksinkertaistetussa menettelyssä maaliskuusta 2028 alkaen.

Muun tuonnin ja viennin osalta toimijat voisivat niin halutessaan käyttää EU:n tullidatakeskusta maaliskuun 2032 alusta alkaen. Pakolliseksi sen käyttö tulisi kaikille toimijoille vuoden 2038 alusta.

Nykyisen lain mukaisten ilmoitusmenettelyiden käyttäminen päättyisi viimeistään 2038.

Tullikoodeksi uudistuksen keskeisiä muutoksia nykyiseen

Tulliuudistuksen tärkeimpiä elementtejä ovat tullimenettelyjen yksinkertaistaminen erityisesti sähköisen kaupankäynnin osalta. Ehdotus esittää ”oletetun tuojan” (Deemed Importer) käsitteen luomista, jossa verkkokaupan alustat kantaisivat vastuun tullimaksuista eikä yksittäisen kuluttajan tarvitsisi huolehtia niistä. Lisäksi nykyinen alle 150 euron tullimaksuista vapautettu vähimmäisarvoraja poistettaisiin, eli kaikista tavaroista kannettaisiin myös maahantuonnin tullimaksut. Tuonnin tullimaksuissa sovellettaisiin jatkossa viiden korin järjestelmää: 0, 5, 8, 12 ja 17 prosenttia.

Tulliuudistus sisältää myös luotetun ja tarkastetun toimijan (Trust & Check Trader) käsitteen eli edellytykset täyttävät tuojat ja viejät saisivat luvan hoitaa koko tulliselvitysprosessin kokonaan tai osin itse. Toimijalla olisi kuitenkin oltava sähköinen järjestelmä, joka antaa tullille mahdollisuuden seurata tavaraliikenteeseen liittyvää toimintaa. Tarkoituksena on, että tiedot toimitusketjuista, joiden ei odoteta muuttuvan lyhyellä aikavälillä, toimitetaan vain kerran.

Koska verkkoalustat olisivat varsinaisia tuojia, EU:n kuluttajat voivat vakuuttua siitä, että kaikki tullit on maksettu ja että he voivat tehdä ostoksia turvallisesti EU:n ympäristö-, turvallisuus- ja eettisten normien mukaisesti.

Uudistuksella yksinkertaistetaan myös sitä, miten EU:n ulkopuolelta yleisimmin ostettavien arvoltaan vähäisten tavaroiden tullit lasketaan, sillä mahdollisia tulliluokkia on vain neljä nykyisten tuhansien luokkien sijaan. Tämä helpottaa huomattavasti pienten pakettien tullien laskemista ja auttaa sekä alustoja että tulliviranomaisia hallinnoimaan paremmin EU:n ulkopuolelta tehtäviä verkkohankintoja, joiden arvo on miljardi euroa vuodessa.

Ole yhteydessä tullikoodeksin ja kansainvälisen kaupan asiantuntijaan

Kansainvälisen kaupan, tullilainsäädännön ja kuljetusoikeuden asiantuntijamme vastaavat mielellään puolustustarvikkeiden vientiin, tuontiin sekä kauttakulkuun liittyvin tiedusteluihinne. Ole rohkeasti yhteydessä.

Lue lisää myös tullaus palvelusivultamme. 

**Artikkeli on tarkoitettu informaatioksi eikä ole tarkoitettu oikeudelliseksi neuvoksi.

Kuinka puolustustarvikkeita kuljetetaan Suomessa

Puolustustarvikkeiden viennit, siirrot, välitys ja kauttakuljetus Suomessa

Puolustustarvikkeiden vientiä sääntelee laki puolustustarvikkeiden viennistä (282/2012). Laki säätelee puolustustarvikkeiden viennin, siirron, välityksen ja kauttakuljetuksen valvontaa sekä valvontamenettelyä Suomessa. Artikkelissamme läpikäymme puolustustarvikkeiden kuljetukseen tarvittavat luvat ja keskeiset säännöt. Todettakoon, että LKOS Law Office Oy edustaa korkeinta juridista osaamista kuljetusoikeuden alalta Suomessa.

Milloin puolustustarvikkeiden vientiin ei kyseistä lakia sovelleta

On syytä huomata, että lakia puolustustarvikkeiden viennistä ei sovelleta, jos:

1. Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos tai poliisi vievät tai siirtävät tilapäisesti omistamansa tai hallinnassaan olevan puolustustarvikkeen;
2. Edellä mainitut tahot tai niiden toimeksiannon saaneet vievät tilapäisesti hanketta varten maahantuodun puolustustarvikkeen;
3. Vieraan valtion puolustusvoimat siirtävät tai kuljettavat hallinnassaan olevia puolustustarvikkeita Suomen alueella, jos toiminta perustuu kansainväliseen sopimukseen, kuten Pohjois-Atlantin sopimukseen (SopS 65/1997) tai EU:n kriisinhallintatehtävään; tai
4. Toiminta on hyväksytty aluevalvontalain (755/2000) nojalla.

Puolustustarvikkeiden määritelmä | Mitä puolustustarvikkeet ovat

Puolustustarvikkeet määritellään Euroopan unionin yhteisessä puolustustarvikeluettelossa (neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP). Yleisesti todettakoon, että puolustustarvikkeeksi määritetään erityisesti sotilaskäyttöön suunnitellut tuotteet, niiden komponentit, lisälaitteet ja järjestelmät. Kyseiset tarvikkeet on määritelmällisesti jaettu 22 tuoteluokkaan. Kunkin luokan yksityiskohtainen määritelmä löytyy puolustustarvikeluettelosta.

Puolustustarvikkeiden vientiin, siirtoon, välitykseen ja kauttakuljetukseen soveltuvat säännöt

1. Vienti

Puolustustarvikkeiden vienti Euroopan talousalueen (ETA) ulkopuolelle edellyttää myönnettyä vientilupaa.

2.   Siirto

Siirto ETA-alueelle vaatii siirtoluvan, joka voi olla yleinen, koonti- tai yksittäinen lupa.

3.   Välitys

Välittäjän toiminta Suomen alueella edellyttää lupaa, jos välitys koskee puolustustarvikkeiden vientiä ETA-alueen ulkopuolelle tai siirtoa ETA-alueen sisällä.

4.   Kauttakuljetus

Puolustustarvikkeiden kauttakuljetus Suomen kautta edellyttää lupaa, jos viejä tai vastaanottaja on ETA-alueen ulkopuolella.

Milloin tarvitaan siirto- vai vientilupa puolustustarvikkeille?

ETA-alueelle suoritettavaan kuljetukseen haetaan siirtolupaa, mikäli hakijan ei ole mahdollista käyttää puolustusministeriön julkaisemia yleisiä siirtolupia.

ETA-alueelle voidaan hakea myös koontisiirtolupaa, jossa voi olla useita vastaanottajia useissa eri ETA-alueen valtioissa.

On myös mahdollista hakea yksittäistä siirtolupaa yksittäisille siirroille ETA-alueelle. Muihin maihin haetaan yksittäistä vientilupaa.

Vienti- ja siirtolupa on haettava siihen maahan, johon tavara Suomesta viedään ja jossa hakemuksessa mainittu loppukäyttäjä sijaitsee. Hakija vastaa siitä, että tavara toimitetaan vain siihen maahan, johon vientilupa haetaan.

Lupaharkinnan yleiset edellytykset

Yleiset edellytykset, joiden täytyttyä Suomi myöntää luvan puolustustarvikkeiden vientiin, siirtoon, välitykseen ja kauttakuljetukseen edellyttää, että vaaditut yleiset edellytykset täyttyvät:

• Kyseisen toimen tulee olla Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukainen;
  
• Kyseinen toimi ei saa vaarantaa Suomen kansallista turvallisuutta.

Lupaharkinnassa otetaan lisäksi huomioon mm. EU:n neuvoston yhteinen kanta (2008/944/YUTP), kyseisten puolustustarvikkeiden sotilaallinen merkitys ja vienti Suomen puolustusvalmiuksien kannalta.

Minkälaisia siirtolupatyyppejä ja käytäntöjä puolustustarvikkeisiin liittyy

1.              Yleinen siirtolupa

Yleinen siirtolupa julkaistaan avoimena lupana useille toimittajille tiettyjen ehtojen mukaisesti. Suomessa on julkaistu viisi yleistä siirtolupaa (2024).

Todettakoon, että yleinen siirtolupa julkaistaan lupaehtoineen avoimena lupana useammalle Suomeen sijoittautuneelle toimittajalle puolustustarvikkeiden siirtoon yhdelle tai useammalle ETA-alueelle sijoittautuneelle vastaanottajalle tai vastaanottajaryhmälle.

Suomi on julkaissut viisi yleistä siirtolupaa, joita ovat:

1. Vastaanottajana on jäsenvaltion puolustusvoimat tai niiden hankintaviranomainen;
   
2. Vastaanottajana on luotettavuustodistuksen saanut yritys;
   
3. Tilapäinen siirto esittelyyn;
   
4. Siirrot korjaukseen ja huoltoon; sekä
   
5. Siirrot Suomessa tapahtuneen korjauksen tai huollon jälkeen takaisin.

2.              Koontisiirtolupa

Koontisiirtolupa myönnetään yhdelle hakijalle, joka siirtää puolustustarvikkeita useille vastaanottajille ETA-alueella. Todettakoon, että koontisiirtolupa myönnetään puolustustarvikkeiden siirtoon vastaanottajille yhdessä tai useammassa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ja luvalla on:

• Yksi hakija
  
• Useat tuotteet, useat vastaanottajat

3.              Yksittäinen siirtolupa

Yksittäinen siirtolupa myönnetään yhdelle siirrolle yhdelle vastaanottajalle ETA-alueella perustuen kansalliseen turvallisuusintressiin.

Luvan hakemiseen vaadittavat asiakirjat

Haettaessa puolustustarvikkeille vientilupia tulee seuraavat asiakirjat esittää:

• Virallinen vienti- ja siirtolupahakemus;
  
• Virallinen rekisteröitymislomake;
  
• Alkuperäinen loppukäyttäjätodistus (End-user Certificate, EUC), joka vaaditaan:

1. Kokonaisten tuotteiden viennissä;
   
2. Tuotteille saatu lupa sisältää jälleenvientikiellon;
   

• Todistus käytöstä omassa tuotannossa (Own Production Declaration, OPD)
  

1. Koskee komponentteja, jotka käytetään ostajan omassa tuotannossa kohdemaassa.
   
2. Jälleenvienti tapahtuu kohdemaan lainsäädännön mukaisesti.
   

• Lisäksi vaaditaan ostajan toimilupa, tuontilupa tai muu viranomaisvahvistus, kun aseita tai ampumatarvikkeita viedään muille kuin viranomaisille.
• Tarvittaessa tulee hakemukseen liittää muita viranomaisen kulloisessakin tilanteessa pyytämiä selvityksiä, kuten:

1. Kauppasopimus;
   
2. Pienaseet: tuonti- ja kauttakuljetusluvat;
   
3. Ruudit ja räjähteet: tekniset spesifikaatiot; tai
   
4. A-tarvikkeet: rakennepiirros tuotteesta.

Luvan myöntämisen edellytykset

Puolustustarvikkeiden vientiin voidaan lupa myöntää hakijalle, joka:

• Toimintansa luonteen tai lupa-asian käsittelyn yhteydessä ilmenneiden seikkojen perusteella on sopiva viemään, siirtämään, huolehtimaan kauttakuljetuksesta tai välittämään puolustustarvikkeita; tai
  
• Arvioidaan noudattavan tämän lain ja sen nojalla annettuja säännöksiä sekä määräyksiä.

Yritysten luotettavuustodistukset puolustustarvikkeita siirrettäessä

Luotettavuustodistukset ovat voimassa kaikissa EU-jäsenvaltioissa, ja niiden saaminen edellyttää mm.:

• Kokemusta ja kyvykkyyttä toimialalla;
  
• Puolustusteollista toimintaa; tai
  
• Vaatimustenmukaisuusohjelmaa tai vienninhallintajärjestelmää.

Kyseessä on uusi menettely aikaisempaan sääntelyyn verrattuna Suomelle ja se koskee yleisten siirtolupien vastaanottajia. Lista luotettavuustodistuksen haltijoista toimitetaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Todistuksen saamiselle on laadittu yhteiset kriteerit (6 kpl):

1. kokemus ja kyvykkyys toimialalla;
   
2. merkityksellinen puolustusteollinen toiminta;
   
3. hakija on asettanut ylempää yritysjohtoa edustavan henkilön vastaamaan puolustustarvikkeiden siirroista ja viennistä;
   
4. kirjallinen sitoumus noudattaa vastaanotetun komponentin tai tuotteen loppukäyttöä ja vientiä koskevia erityisiä ehtoja;
   
5.  hakija on antanut kirjallinen sitoumuksen toimittaa viranomaisille yksilöidyt tiedot vastauksena tiedusteluihin, jotka koskevat tuotteiden loppukäyttöä, jotka yritys on vienyt, siirtänyt tai vastaanottanut toisen jäsenvaltion myöntämän luvan perusteella;
   
6. kuvaus yrityksessä toteutettavasta sisäisestä vaatimustenmukaisuusohjelmasta tai vienninhallintajärjestelmästä.

Kyseiset kriteerit määritellään laissa puolustustarvikkeiden viennistä 26 §:ssä. Kriteerit perustuvat seuraaviin selvityksiin, joita viranomaiselle toimitetaan:

• yritysturvallisuusselvityksestä sekä ampuma-aselaissa tarkoitettuja lupia koskevasta selvityksestä saatuihin tietoihin hakijan luotettavuudesta sekä toiminnasta puolustustarvikkeiden tuotannon, viennin ja tuonnin alueella; sekä
  
• tiedoista hakijan henkilöstöstä- ja muista voimavaroista sekä siirron- ja vienninhallintajärjestelmien toteuttamisesta.

Puolustusministeriö myöntää luotettavuustodistuksen sille, jonka arvioidaan edellä mainittujen tietojen perusteella noudattavan puolustustarvikkeiden vientiä ja siirtoa koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

Raportointi ja loppukäyttöehdot

Luvan haltijan on raportoitava puolivuosittain tuotteiden toimittamisesta ja esitettävä loppukäyttäjätodistus. Raportointi tapahtuu Delivery Verification Form (DVF) -lomakkeen avulla.

Käytännöt puolustustarvikkeiden viennissä

Lupahakemukset, ennakkolausuntopyynnöt ja puolustustarvikemäärittelyt käsitellään puolustusministeriön asettamassa työryhmässä, johon osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset: Puolustusministeriö, Ulkoministeriö, Sisäministeriö, Pääesikunta, SUPO sekä Tullihallitus. On syytä huomioida, että ulko- ja turvallisuuspoliittisesti esteettömät viennit ja siirrot eivät edellytä työryhmän käsittelyä.  

Lisäksi on syytä tiedostaa, että Puolustusministeriö vaatii vienti-, siirto- ja kauttakuljetusluvissa puolustustarvikkeiden loppukäytön ja loppukäyttäjän varmentamisen, kuten laissa puolustustarvikkeiden viennistä (282/2012) 15 §:ssä säädetään.

Loppukäyttäjätodistuksen vaatimuksesta

Loppukäyttäjätodistuksissa vastaanottaja sitoutuu vastaanottamaan tuotteet todistuksen mukaiseen käyttöön. Keskeistä on, että tuotteita ei jälleenviedä ilman Suomen valtion erillistä etukäteistä lupaa, pois lukien komponenttien ja alajärjestelmien viennit vastaanottajan omaan tuotantoon.

Yleisten siirtolupien käyttäminen ei sinänsä vaadi loppukäyttäjätodistuksien käyttämistä, mutta pysyvissä siirroissa edellytetään, että viejä saattaa luvan sisältämän jälleenvientiehdon tiedoksi vastaanottajalle. Tämän vuoksi on suositeltavaa, että loppukäyttäjätodistuksia pyydetään yleisten siirtolupien nojalla toteutettavissa pysyvissä siirroissa. Todettakoon, että yksittäisessä yleisessä siirtoluvassa on omat jälleenvientiehtonsa, joihin käyttäjän tulee perehtyä.

Loppukäyttäjätodistuksessa vastaanottaja sitoutuu vahvistamaan tuotteiden vastaanoton. Tämä toteutetaan Vastaanottokuittaukselle, josta viranomainen on laatinut malliasiakirjan.

Todettakoon, että toimivaltainen viranomainen on luopunut erillisestä muiden kuin pienaseiden SALW EUC:n osalta.

Sen, jolle on myönnetty vienti-, siirto-, kauttakuljetus- tai välityslupa, on toimitettava puolustusministeriölle luotettava selvitys tuotteiden toimittamisesta lupaehtojen mukaisesti määrämaahan. Tämä selvitys toteutetaan vastaanottokuittauksella eli DVF:ä käyttäen (Delivery Verification Form).

Loppukäyttäjätodistuksessa vastaanottaja sitoutuu vahvistamaan tuotteiden vastaanoton. Vastaanottajan kuittaajan tulee olla henkilö, jolla on asemansa myötä ymmärrys ja tieto vastaanotetuista tuotteista.

Luvan haltijan tulee säilyttää alkuperäiset vastaanottokuittaukset omassa vientikirjanpidossaan. Lisäksi luvan haltija toimittaa skannatut kuittauslomakkeet puolustusministeriölle puolivuosittain vientiselvityksen yhteydessä. Mikäli jokin vastaanottokuittaus ei ehdi vientiselvityksen oheen, on siitä laitettava tieto vientiselvityksen lisätietoja-kohtaan, ja kyseinen kuittaus toimitettava puolustusministeriölle jälkikäteen.

Puolustustarvikkeiden vienti ja tulli-ilmoitukset käytännössä

Puolustustarvikkeiden väliaikainen vientilupa ETA-alueen ulkopuolelle sekä siirtolupa Norjaan, Islantiin ja Liechtensteiniin

Luvanhaltijan tulee ilmoittaa lupa tulli-ilmoituksella vientimenettelyyn asettamisvaiheessa. Luvan mukaisten tuotteiden on oltava Tullin tarkastettavissa. Tulli merkitsee luvan sähköisessä järjestelmässä. Tuotteet tulee tulliselvittää määrämaassa, jolloin tämä tullausasiakirja toimii todistuksena tuotteiden maahantuonnista kolmanteen maahan. Kun tuotteet palautetaan takaisin Suomeen, ne tulee tulliselvittää, jolloin Suomen Tullin antama tuontitullauspäätös toimii todistuksena tuotteiden palauttamisesta takaisin Suomeen. Luvanhaltijan tulee esittää Tullin tekemä tuonnin tullauspäätös puolustusministeriölle todisteeksi tuotteiden palauttamisesta Suomeen.

Puolustustarvikkeiden pysyvä vientilupa ETA-alueen ulkopuolelle sekä siirtolupa Norjaan, Islantiin ja Liechtensteiniin

Luvanhaltijan tulee ilmoittaa lupa tulli-ilmoituksella vientimenettelyyn asettamisvaiheessa. Luvan mukaisten tuotteiden on oltava Tullin tarkastettavissa. Tulli merkitsee luvan sähköisessä järjestelmässä. Tuotteet tulee tulliselvittää määrämaassa, jolloin tämä tullausasiakirja toimii todistuksena tuotteiden maahantuonnista kolmanteen maahan. Luvanhaltijan tulee esittää määrämaan Tullin antama todistus maahantuonnista tai loppukäyttäjän antama vastaanottokuittaus puolustusministeriölle todisteeksi tapahtuneesta maastaviennistä.

Puolustustarvikkeiden väliaikainen siirtolupa EU-maihin

Luvanhaltijan tulee tehdä ilmoitus tullille ennen puolustustarvikkeiden siirtoa Suomesta. Ilmoituksen tulee sisältää kauppalasku tai vastaava dokumentti, josta siirrettävät tuotteet on yksilöitävissä sekä tieto luvan numerosta, kuljetusvälineestä ja lastausajankohdasta sekä –paikasta. Luvan mukaisten tuotteiden on oltava Tullin tarkastettavissa. Tulli merkitsee luvan sähköisessä järjestelmässä. Luvanhaltijan tulee puolustusministeriön niin pyytäessä esittää puolustustarvikkeen palautumisen todistavat kuljetusasiakirjat todisteeksi puolustustarvikkeen palautumisesta Suomeen.

Puolustustarvikkeiden pysyvä siirtolupa EU-maihin

Luvanhaltijan tulee tehdä ilmoitus tullille ennen puolustustarvikkeiden siirtoa Suomesta. Ilmoituksen tulee sisältää kauppalasku tai vastaava dokumentti, josta siirrettävät tuotteet on yksilöitävissä sekä tieto luvan numerosta, kuljetusvälineestä ja lastausajankohdasta sekä –paikasta. Luvan mukaisten tuotteiden on oltava Tullin tarkastettavissa. Tulli merkitsee luvan sähköisessä järjestelmässä. Määrämaassa loppukäyttäjältä on pyydettävä todistus tuotteiden saapumisesta maahan. Luvanhaltijan tulee esittää määrämaan Tullin antama todistus maahantuonnista tai loppukäyttäjän antama vastaanottokuittaus puolustusministeriölle todisteeksi tapahtuneesta maastaviennistä.

Puolustustarvikkeiden kauttakuljetuslupa

Luvanhaltijan tulee tehdä ilmoitus tullille ennen puolustustarvikkeiden siirtoa Suomesta. Ilmoituksen tulee sisältää tulee sisältää kauppalasku tai vastaava dokumentti, josta kauttakuljetettavat tuotteet on yksilöitävissä sekä tieto luvan numerosta, kuljetusvälineestä ja lastausajankohdasta sekä –paikasta. Luvan mukaisten tuotteiden on oltava Tullin tarkastettavissa. Tulli merkitsee luvan sähköisessä järjestelmässä. Määrämaassa loppukäyttäjältä on pyydettävä todistus tuotteiden saapumisesta maahan. Luvanhaltijan tulee esittää määrämaan Tullin antama todistus maahantuonnista tai loppukäyttäjän antama vastaanottokuittaus puolustusministeriölle todisteeksi tapahtuneesta kuljetuksesta.

Kustannuksista lupien saamiseksi puolustustarvikkeiden vientiin

Puolustustarvikkeiden kaikki siirto- ja vientiluvat ovat maksullisia. Puolustusministeriön myöntämä siirto-, koontisiirto-, vienti- ja kauttakuljetuslupa maksavat 150 euroa. Mikäli lupa vaatii Valtioneuvoston käsittelyn, maksaa lupa 190 euroa. Rekisteröityminen yleisen siirtoluvan käyttäjäksi maksaa 80 euroa (hinnat 2024). Ennakkolausunnon hakeminen on maksutonta.

Ole yhteydessä kuljetusoikeuden ja kansainvälisen kaupan asiantuntijaan

Kansainvälisen kaupan ja kuljetusoikeuden asiantuntijamme vastaavat mielellään puolustustarvikkeiden vientiin, tuontiin sekä kauttakulkuun liittyvin tiedusteluihinne. Ole rohkeasti yhteydessä.

**Artikkeli on tarkoitettu informaatioksi eikä ole tarkoitettu oikeudelliseksi neuvoksi.

Kuinka työntekijän irtisanominen tehdään työn vähyyden perusteella

Irtisanominen työn vähyyden perusteella

Taloustilanteen muuttuessa heikompaan eli työn vähetessä, työnantajalla on mahdollista suhteuttaa työntekijöiden määrä sekä työaikojen pituus, vastaamaan kulloistakin työvoiman tarvetta. Nämä muutokset työvoimassa on mahdollista suorittaa irtisanomalla, lomauttamalla tai osa-aikaistamalla työvoimaa. Todettakoon, että työsopimusta ei ole kuitenkaan mahdollista purkaa työvoiman tarpeen vähentyessä. Työoikeuden asiantuntijamme neuvovat valitsemaan toimintaanne parhaiten sopivan mallin ja toimintatavan. 

Työntekijän irtisanominen

Työvoiman irtisanomisen edellytyksensä on työsopimuslaissa säädetyn edellytyksen täyttyminen eli työn vähenemisen tulee olla olennaista ja pysyvää. Lisäksi työnantajan selvitettäväksi tulee se, että olisiko työvoimaa mahdollista sijoittaa muualle tai kouluttaa toisiin tehtäviin.

Mikäli työnantaja tarvitsee samankaltaisiin työtehtäviin uutta työvoimaa työsuhteiden päättämisen jälkeen, työnantajalle on määrätty lainsäädännöllä työvoiman takaisinottovelvollisuus. Työnantajan on siis tarjottava työtä ensisijaisesti irtisanomalleen työntekijälle, milloin tarve uudelle työvoimalle ilmenee työsuhteiden päättämisen jälkeen. Takaisinottovelvollisuuden määräaika on joko neljä kuukautta tai kuusi kuukautta riippuen työsuhteen kestosta. Mikäli työsuhde on kestänyt vähintään kaksitoista vuotta, takaisinottovelvollisuuden määräaika on jälkimmäinen eli kuusi kuukautta.

Työntekijän lomauttaminen

Lomauttaminen tarkoittaa sitä, että työntekijän työnteko sekä palkanmaksu keskeytetään. Lomauttamista käytetään laajasti hyväksi teollisuudessa, milloin työn vähentyminen on tilapäistä. Lomauttaminen on mahdollista suorittaa määräaikaisena tai toistaiseksi voimassa olevana.

Lomauttaminen ei kuitenkaan sovellu kaikille toimialoille yhtä hyvin. Palvelualoilla ja toimialoilla, jotka ovat työvoimaintensitiivisiä, tarvitaan riippumatta käyttöasteesta työvoimaa ja lomauttaminen ei tästä syystä ole käytännössä mahdollista. Tällaisilla toimialoilla lomauttaminen johtaisi koko liiketoiminnan lopettamiseen lomauttamisen ajaksi tai palveluasteen heikentymiseen tavalla, mikä johtaa asiakaskokemuksen merkittävään heikentymiseen. Asiakastyytyväisyyden merkittävä heikentyminen vastaavasti johtaa yrityksen palveluiden kysynnän vähentymiseen edelleen. Tämä negatiivinen kierre voi lopulta johtaa koko yritystoiminnan päättymiseen kysynnän jatkaessa heikentymistään. Tällaisessa tilanteessa työvoiman osa-aikaistaminen voi olla sopiva työkalu vastaamaan kysynnän heikentymiseen.

Työntekijän osa-aikaistaminen

Työntekijän irtisanomisen sijasta voidaan työsuhde osa-aikaistaa. Lomautuksesta osa-aikaistaminen eroaa siinä, että osa-aikaistaminen tarkoittaa pysyvää muutosta työsuhteen ehtoihin. Lomauttamisessa on kyse tilapäisestä järjestelystä. Osa-aikaistaminen tarkoittaa toimialalla noudatettavaa säännöllistä työaikaa lyhyemmän työajan noudattamista työsuhteessa.

Työnantaja voi antaa työntekijälle kirjallisen ilmoituksen työsuhteen osa-aikaistamisesta. Ilmoituksesta tulee ilmetä osa-aikaistamisen syy sekä uusi työaika ja palkka. Tämä yksipuolinen työnantajan ilmoitus voidaan liittää työsopimuksen osaksi liitteenä.

Milloin työnantajalla on velvollisuus käydä yhteistoimintaneuvottelut | Muutosneuvottelut

Työnantajalla on velvollisuus käydä yhteistoimintaneuvottelut eli muutosneuvottelut ennen työn vähenemisestä johtuvia irtisanomisia, lomauttamisia tai osa-aikaistamisia koskevien päätösten tekemistä. Tämä vaatimus koskee niitä yrityksiä joilla on työsuhteessa säännöllisesti vähintään kaksikymmentä työntekijää.

Työn vähentymisestä

Työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi, kuten työsopimuslaissa säädetään. Todettakoon kuitenkin, että laissa todetusti työnantajalla ei ole perustetta irtisanomiseen ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet tai töiden uudelleenjärjestelystä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä. Uuden työntekijän ottamiseksi rinnastetaan määräaikaisen työntekijän vakinaistaminen tai työsuhteen jatkaminen.

Lisäksi työnantajan tulee selvittää ennen irtisanomista, että olisiko työntekijä sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin. Sijoittamisen mahdollisuuden osalta työnantajan selvitettäväksi tulee se, että olisiko henkilö koulutettavissa uusiin tehtäviin järjestelyn toteuttamiseksi.

Milloin työ on vähentynyt riittävästi, jotta työsuhteiden vähentäminen on perusteltua

Lainsäädännössä ei ole asetettu mitään määriteltyä rajaa, milloin työsuhteiden päättäminen on sallittua. Näin ollen tarkastelu on tehtävä tapauskohtaisesti ottaen huomioon kunkin yrityksen kulloisetkin olosuhteet kokonaisuutena. Kyseessä on siis tarjolla olevan työn vähentyminen. Tätä vähentymistä tulee tarkastella osasto- tai yritystasolla.

Ymmärrettävästi vain vähäinen työn vähentyminen ei yksistään riitä perusteeksi irtisanomiselle. Arvioitaessa irtisanomisen perusteen riittävyyttä, keskeistä tässä tarkastelussa on se, että tarjolla oleva työ yrityksessä tai sen yksittäisellä osastolla on vähentynyt niin merkittävästi, että työnantajalle on perusteltua järjestää työtehtävät uudestaan ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

Mikä merkitys työn vähentymisen syyllä on arvioitaessa perusteen oikeellisuutta

Se mistä syystä työ on vähentynyt liiketoiminnassa ei ole olennaista harkittaessa irtisanomisperustetta. Lailla ei oteta kantaa tai rajoiteta yrityksen oikeutta lopettaa, muuttaa tai supistaa liiketoimintojaan. Näin ollen työn vähentyminen on saattanut johtua yrityksen ulkoisissa toimintaedellytyksissä tapahtuneissa muutoksissa tai toiminnan muutoksesta. Yritys saa luonnollisesti järjestää toimintansa liiketoiminnan kannalta parhaaksi katsomallaan tavalla. Milloin työn tekeminen on kannattamatonta, ei työnantajalla luonnollisesti ole velvollisuutta tarjota työtä. Näin ollen työn vähentymisen syynä voi olla mikä tahansa liikkeenjohdollinen päätös, kunhan se ei johdu työntekijän henkilöstä tai käyttäytymisestä.

Mikä merkitys työn vähentymisen kestolla on arvioitaessa perusteen oikeellisuutta

Kuten edellä on todettu, työnantajan irtisanomisoikeuden perusteena on se, että tarjolla oleva työ on vähentynyt pysyvästi. Milloin työ vähentyy tilapäisesti, ei työnantajalla ole tällöin oikeutta irtisanomiseen, mutta lomauttaminen saattaa tulla kysymykseen.

Työ on vähentynyt tilapäisesti, milloin vähentyminen ei kestä yli yhdeksääkymmentä päivää. Tällaisessa tilanteessa työntekijä voidaan lomauttaa, mikäli järjestettävissä ei ole muuta työtä tai koulutusta. Edellä esitetty määräaika ei ole yksiselitteinen vaan tässäkin arviointi tulee tehdä ja olla tapauskohtainen. Lisäksi on pidettävä mielessä, että irtisanomisen perusteen on oltava voimassa vielä työsuhteen päättymishetkellä. Milloin uutta työtä ilmaantuisi tai työnantajan työn tarpeessa tapahtuisi muutos parempaan ennen irtisanomisajan päättymistä, työnantajalla on velvollisuus peruuttaa irtisanominen.  

Vaikka työnantajalla olisi velvollisuus peruuttaa irtisanominen ei se kuitenkaan tarkoita, että työsuhde aina välttämättä jatkuisi. Irtisanomisen peruuttaminen nimittäin edellyttää työntekijältä hyväksyntää. Mikäli työntekijä ei hyväksyisi irtisanomisen peruuttamista ja muun työn vastaanottamista, työsuhde päättyy tällaisessa tilanteessa irtisanomisajan jälkeen. Työntekijän kielteisellä päätöksellä on luonnollisesti vaikutusta hänen oikeuteensa saada korvausta irtisanomisesta kuin työttömyysturvansa perusteeseen.

Työnantajan oikeudesta ennakoida työn vähentymisen perustetta

Työnantajan ei tarvitse odottaa siihen saakka, että työ tosiasiassa on vähentynyt vaan hän voi myös ennakoida tulevaa työn vähentymistä. Milloin työnantaja tietää, että työ vähentyy tiettynä ajankohtana tilauksen valmistumisen tai asiakkuuden päättymisen vuoksi, työnantaja voi irtisanoa työntekijän jo etukäteen. Irtisanominen tulee tällöin ajoittaa niin, että työsuhde päättyy aikaisintaan silloin kun työn vähentyminen alkaa. Mikäli työnantajan ennakkoarvio työn vähentymisestä osoittautuu virheelliseksi, irtisanominen on tällaisessa tilanteessa peruutettava.

Lopuksi

Työnantajalla on erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa työsuhteiden vähentäminen työn vähyyden perusteella. Tällöin on tärkeää, että yrityksen johto seuraa tarkasti yrityksen tulevia tarpeita kuin työvoiman tarvetta. Milloin yrityksen liiketoimintaympäristössä tapahtuu negatiivisia muutoksia, on johdon niin yritys- kuin osastotasolla mahdollista reagoida työvoiman vähentämistarpeeseen myös ennakoivasti. Toimittaessa aktiivisesti ja ennakollisesti, yrityksen kassavirtaa on mahdollista tukea oikea-aikaisesti toteutettavilla työvoiman vähentämistoimilla. Mikäli työnantajan ennakkoarvio osoittautuisi virheelliseksi, tulee irtisanomiset perua.

**Artikkeli ei ole tarkoitettu oikeudelliseksi neuvoksi.

Miten yritykset käyttävät letter of intentiä tai memorandum of understandingiä hyväkseen

Millä toimilla on mahdollista tukea sopimuksen syntymistä

Neuvoteltaessa liikesopimuksen tekemisestä, neuvottelevat osapuolet eivät ole tietoisia toisen osapuolen pyrkimyksen asteesta sopimuksen tekemiseksi. Tämä erityisesti tilanteissa missä osapuolet eivät ole aikaisemmin tehneet yhteistyötä tai tavoiteltava lopputulos ei ole alkujaan selvillä. Tällaisessa tilanteessa toinen osapuoli saattaa pitää toivottavana, että sopimuksen syntyminen varmistuisi mahdollisimman nopeasti. Neuvottelukumppani sen sijaan voi tarkoituksellisesti pyrkiä viivyttämään sopimuksen syntymistä tai haluaa lykätä syntyhetkeä pidemmälle. Sopimuksen syntyä pikaisesti tahtova osapuoli pyrkii turvaamaan sen, että neuvotteluiden katkeamisen vaara olisi mahdollisimman vähäinen ja sopimus saataisiin lopulta aikaiseksi.

Mikäli sitovaa esisopimusta ei pidetä mahdollisena saada aikaiseksi tällaisessa tilanteessa, osapuolet voivat neuvotella letter of intentin tai muun vahvan sopimustarkoituspyrkimyksen vahvistavan neuvottelupöytäkirjan (memorandum of understanding) aikaansaamiseksi. Tällaisessa asiakirjassa ei ole kyse sitovasta lopullisesta sopimuksesta vaan osapuolen tahdosta vakavasti sitoutua neuvotteluihin. Toisinaan tällaisen asiakirjan tekeminen saattaa tosiasiassa johtaa maineenhallinnan kannalta rajoitettuun kykyyn vetäytyä neuvotteluista ja lopullisen sopimuksen tekemisestä.  

Miten toimia tilanteessa, jossa sopimuskumppanilla ei ole tahtotilaa sopimuksen tekemiselle

Milloin sopimuskumppani on epävarma sen suhteen, onko sille toivottava sopimus mahdollista saada aikaan, sen strategia neuvotteluihin on toinen. Tällöin epävarman osapuolen on mielekästä välttää kaikkea sellaista toimintaa kuin asiakirjojen laadintaa, jotka voisivat synnyttää vastuuta edes neuvottelukustannuksista. Selvyyden vuoksi osapuolten välisessä kirjeenvaihdossa on hyvä tuoda esille se seikka, että osapuolet neuvottelut omalla kustannuksellaan eikä mistään ole vielä päätetty.

Erityisesti tämä on tärkeää tilanteissa, missä jatkotoimet kerryttävät kustannuksia. Tällaisessa tilanteessa tulee välttää letter of intentin laatimista, koska neuvotteluprosessin myöhemmässä vaiheessa se saattaa rajoittaa osapuolen neuvotteluvapautta. Mikäli kuitenkin päädytään letter of intentin laatimiseen on vältettävä ilmauksia, jotka viittaavat lopulliseen sopimukseen tai sen syntymiseen. Letter of intentin voimassaoloaika on tilanteessa pyrittävä sopimaan lyhyeksi.

Letter of intent koetaan riitaherkäksi sopimukseksi eikä syyttä. Neuvottelevien osapuolten tarkoitusten erotessa merkittävästikin myös näkemykset letter of intent sopimuksen tarkoituksesta ja sitovuudesta koetaan osapuolten kesken eri tavalla. Optimistisesti sopimusneuvotteluihin suhtautuva osapuoli voi pitää toisen osapuolen ilmoitusta neuvotteluista luopumisesta tai vetäytymisestä hyvän tavan vastaisena toimena tai oikeudettomana.

Letter of intent asiakirjan sisällöstä

Tavanomaisesti letter of intent sisältää ainakin seuraavat seikat:

-Selvityksen hankkeen taustasta ja lähtökohdista.

-Toteamuksen siitä, että asiakirja ei ole sitova ja tarkoituksena on määritellä neuvotteluiden alustava tulos.

-Hahmotelman pääkohdista ja näkemyksen liiketaloudellisten ehtojen pääkohdista (kohde, hinta tai hinnan määräytymisen perusteet, maksuehdot sekä muut keskeiset ehdot).

-Selvityksen jatkoneuvotteluiden kohteena olevista asioista ja seikoista.

-Tarpeesta suorittaa kohteen tarkempia tarkastuksia (due diligence).

-Kirjauksen alustavasta aikataulusta jatkoneuvotteluiden osalta sekä päättämisen ajankohdan.

-Asiakirjan voimassaolosta sopiminen.

-Salassapitoehdot, riidanratkaisua koskevat ehdot sekä muut ehdot, jotka on tarkoitettu sitoviksi ja erillinen maininta tästä.

Miten välttää oikeudelliset epäselvyydet letter of intentin sekä memorandum of understandingin osalta

Edellä mainittujen asiakirjojen oikeudelliset epäselvyydet on mahdollistaa pyrkiä välttämään toteamalla asiakirjassa nimenomaisesti sen sitomattomuus tai määrittämällä sitovuusaste selkeästi. Tästä syystä asiakirjassa on tärkeää todeta selkeästi se, etteivät osapuolet ole sitoutuneet lopulliseen sopimukseen sekä se, että osapuolet kantavat edelleen kustannusriskin sopimusneuvotteluiden osalta. Mikäli kustannuksia osapuolten kesken tahdotaan jakaa joltain osin, tämä jako on syytä määrittää selvästi sopimusehdoin.

Mitä yksityiskohtaisempi letter of intent laaditaan sitä tärkeämpää on selkeästi ilmaista sopimusehdoin, että asiakirja ei ole lopullinen sopimus eikä velvoita sellaisen sopimuksen tekemiseen. On syytä tiedostaa, että kansainvälisessä oikeuskäytännössä on lukuisia oikeustapauksia, missä asiakirja letter of intent otsikoinnista huolimatta on todettu lopulliseksi sitovaksi sopimukseksi. Tästä syystä etenkin kansainvälisissä yhteyksissä on suositeltavaa todeta asiakirjan otsikossa, johdannossa että muutoin ehdollisissa ehdoissa, että osapuolten tarkoituksena on sitomaton sopimusluonnos.

Mikäli osapuolten tiedossa on, että lopullisen sopimuksen laadinta edellyttää, joidenkin edellytysten täyttymistä, on tämä seikka ja vaatimus syytä mainita ehdoissa. Tämä lisää selvyyttä siitä, että kyseessä on ei-sitova asiakirja. Tavanomaista on, että tällainen vaatimus koskee esim. rahoituksen varmistamista tai ennakollista hyväksyntää lainan saamisesta kohteen toteuttamiseksi.  

Milloin sopimus sisältää sekä sitovia että ei-sitovia ehtoja, tällainen sopimusrakennelma lisää epävarmuutta asiakirjan tarkoitetusta sitovuuden asteesta. Tästä syystä kyseiset ehdot tulee pitää selkeästi erillään toisistaan. Tavanomaisesti tällaiset ehdot koskevat sopimuksen eri tarkoituksia.

Neuvottelumenettelyä koskevat ehdot tarkoitetaan sitoviksi, mutta kaupalliset ehtohahmotelmat on tarkoitettu ei-sitoviksi. Neuvottelumenettelyä koskevat ehdot ovat tavanomaisesti: salassapitoa, aikataulua tai riidanratkaisua koskevat ehdot. Kaupalliset ehdot liittyvät sen sijaan: hinnan määräytymiseen, maksuehtoihin tai kohdetta määrittäviin ehtoihin. Tätä ongelmaa ehtojen tarkoitetusta sitovuuden asteesta voidaan pyrkiä ratkaisemaan laatimalla kaksi erillistä sopimusta.

Neuvottelukäytännöistä letter of intent asiakirjan osalta

Neuvottelukäytänteiden osalta on syytä huomioida, että mikäli alkujaan letter of intent asiakirjan tasolla tehdään yksittäistä neuvottelukysymystä koskeva myönnytys sopimuskumppanille, on tällaista ehtoa neuvotteluiden myöhemmässä vaiheessa tavanomaisesti vaikea muuttaa.

Kumppani saattaa pitää tällaista aiemmasta ehdosta vetäytymistä sopimattomana ”vedättämisenä”. Lisäksi neuvotteluiden jatkuessa osapuoli saattaa kokea, ettei se voi hyväksyä itselleen heikompaa ehtoa kuin alkujaan on esitetty. Tästä syystä asiakirjaan ei ole syytä kirjata liian tarkkoja tai sitovia ehtoja neuvotteluiden alkuvaiheessa, jotta ehdoista voidaan ja kyetään tosiasiassa neuvottelemaan myöhemmässä vaiheessa. Neuvottelutarpeen omaavien epäselvien ehtojen osalta on syytä kirjata esimerkiksi vaihteluväli tai vastaava epämääräinen kirjaus ehtoon, joka osoittaa yksiselitteisesti kohdan olevan avoinna ja neuvoteltavissa.

Toisinaan asiakirja laaditaan tarkoituksin, että se esitetään kolmannelle taholle. Tavanomaisesti tämä taho on rahoittaja tai vastaava lainanantaja. Tällaisessa tilanteessa tulee varmistua siitä, että osapuolet hyväksyvät ja sallivat asiakirjan esittämisen kolmannelle. Erityisesti tämä tulee huomioida tilanteessa, missä asiakirja sisältää salassapitoa koskevan sopimusehdon. Lisäksi todettakoon, että pörssiyhtiöitä koskee arvopaperimarkkinalain mukainen tiedottamisvelvollisuus. Erityisesti yhtiölle rahallisesti tai muutoin merkittävän hankkeen tai projektin osalta tämä tiedottamisvelvollisuus aktualisoituu.

Lopuksi

Käytettäessä letter of intentiä tai memorandum of understandingiä osapuolten on syytä tiedostaa asiakirjan tarkoitettu ei-sitova luonne. Tätä seikkaa on syytä korostaa myös sopimusehdoissa. Näin toimimalla pyritään estämään mahdolliset erimielisyydet osapuolten tarkoituksesta ja väitteiltä sopimuksen sitovasta luonteesta. Milloin ei-sitovia ja sitovia ehtoja kuitenkin on tarve käyttää, tällöin selvyyden vuoksi on suositeltavaa laatia kaksi erillistä sopimusta. Tällöin kyetään erottamaan eri sitovuusasteen sopimusehdot erillisiin asiakirjoihin. Kansainvälisissä sopimussuhteissa tulee olla erityisen huolellinen sen osalta, ettei osapuoli sitoudu tarkoituksensa vastaisesti sitovaan sopimukseen käyttäessään letter of intent asiakirjaa.

***

Luotettavat kansainvälisesti palkitut liikejuristimme avustavat mielellään aihealueeseen liittyvissä kysymyksissä. Ole yhteydessä ja kartoitetaan yhdessä tarpeenne sekä se, kuinka voimme avustaa teitä menestymään liiketoiminnassanne.

**Asiakirja ei ole tarkoitettu oikeudelliseksi neuvoksi.

Kuinka sopimusta tulkitaan ja sen sisältö määräytyy

Sopimuksen tulkinnasta ja sisällön määräytymisestä

Tavanomaisesti ajatellaan, että sopimuksen sisällön määräytyminen sekä tulkinta on vaivatonta. Näin ei kuitenkaan aina välttämättä ole. Sopimuserimielisyydet ovat hyvin tavanomaisia riitojen aiheita sopimuskumppaneiden kesken. Pääsääntöisesti sopimuserimielisyydet liittyvät nimenomaan sopimuksen sisällön määräytymiseen sekä tulkintaan.

Niitä syitä mistä tällainen erimielisyys pääsee syntymään sekä miten tällaiseen tilanteeseen voi varautua sopimuksien laatimisvaiheessa, selvitetään tässä artikkelissamme. Usein aiheutuneen tilanteen juurisyynä on yllättäen muuttunut taloudellinen tilanne tai muutokset toisen sopimuskumppanin organisaatiossa. Tällaisessa tilanteessa on varsin luonnollista, että tehtyjä sopimuksia pyritään muuttamaan itselle edullisemmaksi, mikäli sen taloudellinen perusta ja logiikka muuttuu tarkoitetusta sopimuskauden aikana.

Sopimus ja sen sisältö ovat sidoksissa toimialan ja liiketoiminnan erityispiirteisiin

Toimialasta riippuen sopimustekniikoiden osalta on tavanomaisesti mahdollista valita vakioehtojen käytön sekä toisaalta yksilöllisten sopimusehtojen välillä. Myös käytettävien vakioehtojen muokkaustarpeen osalta on mahdollista tehdä tarveanalyysiä eli kuinka paljon tällaisia ehtoja on tarve tai ylipäänsä sallittua muokata sopimuksen neuvotteluprosessin aikana.

Lisäksi muun normiston eli lainsäädännön vaikutus sopimuksen tulkintaan ja sopimusehtoihin on syytä tiedostaa. Tämä erityisesti milloin toimialalla on nimenomaista lainsäädäntö. Erityisesti tämä tulee huomioida tilanteissa, missä kyseinen lainsäädäntö on pakottavaa. Mainittakoon tällaisesta lainsäädännöstä esim. kuluttajansuojalainsäädäntö sekä kuljetuslainsäädäntö.

Juridisesti mielenkiintoisena kysymyksenä voidaan pitää myös sitä, että tahdotaanko korostaa sopimusasiakirjan roolia tulkinnassa ja mahdollisesti poistaa muiden lähteiden ja ehtojen tulkintavaikutus. Mikäli näin tahdottaisiin toimialalla toimia, tällaisessa tilanteessa käytetään ns. entire agreement -ehtoa, mikä rajoittaa muun materiaalin tulkintavaikutusta sopimuksen tulkinnassa.

Lisäksi sopimusehtoja laadittaessa harkittavaksi tulee se, kuinka kattavaksi ja laajaksi sopimus tahdotaan laatia eli yksityiskohtaiseksi. Mitä yksityiskohtaisemmat ehdot laaditaan, sitä jäykemmäksi sopimussisältö tavanomaisesti muodostuu. Sopimuksen joustavuutta on mahdollista lisätä käyttämällä ns. hard ship -ehtoa, mikä mahdollistaa ehtojen uudelleen neuvottelemisen ehdon soveltuessa.

Kirjallisen muodon vaatimuksesta

Vaikka lainsäädäntö ei itsessään edellytä kirjallisen sopimisen muotoa, lienee selvää, että liiketoiminnassa käytettävät sopimukset on syytä ja suositeltavaa laatia kirjallisessa muodossa. Tämä yksinomaan jo siitä syystä, että liiketoiminta perustuu sopimusten verkostoon. Sopimusten määrän eli liiketoiminnan kasvaessa myös niiden hallinnointi helpottuu sopimusten ollessa kirjallisessa muodossa ja talletettuna yrityksen sopimushallintajärjestelmään. Vaatimus kirjallisesta muodosta maksaa itsensä takaisin viimeistään yrityskaupan yhteydessä tai erimielisyyden syntyessä. Kirjallisen muodon vaatimus tarkoittaa myös sitä, että itse sopimukseen on vaivatonta ottaa keskeiset ja merkittävimmät ehdot. Tällöin osapuolet ovat selvillä siitä, mistä ja miten on sovittu.

Kirjallisen muodon suositus tai vaatimus koskee myös muita sopimussuhteeseen liittyviä toimia. Tällaisia ovat esim. irtisanominen kuin reklamaatio virheestä. Keskeisissä sopimussuhteen toimissa on syytä noudattaa kirjallisen vaatimuksen periaatetta. Milloin kirjallisesta vaatimuksesta luovuttaisiin mistä tahansa syystä, on syytä kuitenkin varmistautua siitä, että tällöin tällaisen sopimuksen intressi on vähäinen ja lisääntynyt epäselvyys sopimuksen sisällöstä on hyväksyttävissä.

Vakioehtojen käytöstä sopimusehtoina

Vakiehdoissa on kyse yleisistä ehdoista, mitä yritys käyttää sopimusehtoinaan suurina volyymeina. Tällöin yksittäisiä sopimuksia ei neuvotella yksityiskohtaisesti kustannussyistä. Vakioehtojen käyttöä puoltaa niiden vaivattomuus. Ehtoja ei tarvitse laatia joka kerta erikseen vaan myynti voi käyttää vakiopohjaa asiakassuhteita perustaessaan. Luonnollisesti yleisten ehtojen käyttäminen luo omia ongelmiaan eli kaikkia yksittäisten asiakkaiden erityispiirteitä ei voida tai ole mahdollista huomioida sopimuksessa. Tämä seikka kuitenkin harvoin estää vakioehtojen käyttöä.

Aina ei ole kuitenkaan niin, että vain myyjä käyttää vakioehtoja. Milloin ostaja suorittaa suuria määriä standardoituja ostotoimeksiantoja eri toimijoiden kanssa, on selvää, että tällaisen ostajatahon on edullista käyttää omia vakioehtoja toiminnassaan. Tarkoituksena on ostotoiminnan standardointi.

Vakioehtojen käyttö saattaa mahdollistaa myös osapuolten erityistarpeiden huomioimisen sopimusneuvotteluiden aikana. Käytettäessä vakioehtoja osapuolien on mahdollista keskittyä sopimussuhteen erityispiirteitä koskeviin seikkoihin ja laatia niitä koskevia erityisehtoja. Näin ollen vakioehtojen käytölle liiketoiminnassa on useita perusteltuja syitä.

Lopuksi on syytä muistuttaa, että vakiopohjaisia sopimusehtoja on myös syytä kriittisesti tarkastella säännöllisin väliajoin. Liiketoiminnan tarpeet ja toiminnot muuttuvat säännöllisesti liiketoiminnan kasvaessa mahdollisten uusien tuotteiden tai tarjottavien portfolioiden johdosta. Lisäksi kriittinen ehtojen läpikäynti tarkoittaa sitä, että kertaalleen organisaatiossa harkitaan ja mietitään ovatko kaikki ehdot edelleen relevantteja ja toisaalta yleisesti ongelmia aiheuttavat ehtokohdat voidaan ottaa tarkemman tarkastelun kohteeksi. Näin toimimalla kyetään ratkomaan aiemmin ilmenneitä ongelmia ja tekemään ehdoista paremmin liiketoiminnan tarpeisiin soveltuvia. Myös oikeuskäytännön sekä lainsäädännön mahdollisesti aiheuttamat muutostarpeet ehdoille kyetään läpikäynnin yhteydessä havaitsemaan sekä tarvittavat muutokset tekemään.

Sopimuksen sisällön määräytyminen ja tulkinta

Uskallamme kokemukseemme perustuen väittää, että merkittävä osa sopimuserimielisyyksistä sopimuskumppaneiden välillä johtuu ja saa alkunsa siitä, että osapuolilla on eriävä näkemys sopimuksen sisällöstä. Tällainen erimielisyys johtuu tavanomaisesti jostain seuraavista seikoista:

• Mitä sopimus säätää tietystä tilanteesta vai säätääkö lainkaan?
• Mikä lainsäädäntö sopimussuhdetta koskee?
• Onko sopimuskäytäntö korvannut sopimuksen sanamuodon mukaisen käytännön ja jos on, miltä osin?
• Kansainvälisissä sopimuksissa lisäksi esille nousee soveltuva laki, oikeuspaikka sekä riidanratkaisun keino, mikäli näistä seikoista ei ole selvästi sovittu.

Yleisin ja merkittävin syy sopimusosapuolten erimielisyydelle sopimuksen sisällöstä on, että niillä on eriävät näkemykset sopimukseen soveltuvasta lainsäädännöstä tai tietyn sopimusehdon tai kohdan sisällöstä.

Tavanomaisesti näitä epäselvyyksiä eivät sopimuksen sanamuoto tai muu materiaali tai näkemykset kykene poistamaan tai ratkaisemaan. Tällainen tilanne syntyy silloin kun neuvottelevilla ja sopimusta laativilla henkilöillä ei ole riittävää asiantuntemusta sopimusten laadinnasta tai muokattavien ehtojen vaikutuksesta kokonaisuuteen. Kansankielellä puhutaan ”insinöörien” laatimista sopimuksista. Toisaalta juristien laatimien sopimusten heikkoudet kohdistuvat tavanomaisesti substanssiin eli teknisiin seikkoihin, joita he eivät hallitse tai ymmärrä riittävän hyvin. Tästä syystä sopimuksia laativien henkilöiden säännöllinen kouluttaminen sekä sisäisten ohjeiden ylläpito ratkaisevat suuren joukon orastavia ongelmia sopimussuhteissa.

Markkinointimateriaalin merkityksestä sopimusehtoja tulkittaessa

Tavanomaisesti yritykset käyttävät asiakashankinnassa hyväksi markkinointimateriaaleja. Usein näissä materiaaleissa annetaan hyvin positiivinen tai vähintäänkin edullinen kuva yrityksen tuotteesta tai palvelusta. Tästä syystä usein nousee esille kysymys siitä, mikä tällaisen materiaalin merkitys on sopimuksen tulkinnan osalta.

Vahvana periaatteen sopimusoikeudessa on, että tällainen markkinainformaatio tai sopimusneuvotteluiden yhteydessä annetut tiedot tulevat osaksi sopimusta. Tämä erityisesti milloin kyseinen materiaali tai tieto on kirjallisessa muodossa. Luonnollisesti on mahdollista sopimusehdoin sopia, että kyseinen materiaali ei vaikuta tulkintaan tai sitä ei oteta huomioon. Tosin harvemmin tällaisia ehtoja käytetään tai niihin törmää käytetyissä sopimusehdoissa.

Markkinoinnissa annettu tieto liittyy tavanomaisesti tuotteen tai palvelun käyttötarkoitukseen, suorituskykyyn, kestävyyteen tai poikkeavaan ominaisuuteen verrattuna muihin vastaaviin markkinoilla oleviin tavaroihin tai palveluihin. Tästä syystä yritysten on syytä olla selvillä tiedoista, mitä sen kotisivuilla on ja että ne antavat oikean ja totuudenmukaisen kuvan tarjottavasta tuotteesta tai palvelusta.

Tilanteessa missä asiakas erehtyy itse kyseisestä materiaalista arvioidessaan ja perehtyessään siihen, ei tietojen antaja ole tällaisesta erehtymisestä vastuussa kuin mahdollisesti tilanteessa, missä kyseinen tieto on tarpeettoman epäselvää tai harhaanjohtavaa. Mitä monimutkaisemmasta palvelusta tai tuotteesta on kyse, sitä selkeämmin ja informatiivisemmin niistä tulee tiedottaa. Tämä vaatimus voi olla melko pitkällekin menevää yksittäisessä tapauksessa. Tosin asiakkaalla on aina velvollisuus myös perehtyä saamaansa materiaaliin ja tätä myyjä voi perustellusti myös odottaa.

Lopuksi

Sopimuksen tulkinta ja sen sisällön määräytyminen on säännöllisesti erimielisyyden kohteena sopimusosapuolten välillä. Lienee selvää, että kaikkia erimielisyyksiä ei ole realististakaan saada poistettua, mutta ne, mitkä johtuvat yksinkertaisesti tietämättömyydestä tai virheellisesti käsityksestä on mahdollista minimoida tai poistaa. Siksi yritysten ja erityisesti sopimuksista vastaavien henkilöiden on syytä ymmärtää ne perusperiaatteet, joiden perusteella heidän tekemiään sopimuksia tulkitaan ja sisältöä määritetään. Näin saadaan tarpeettomat ja vältettävissä olevat asiakassuhteen tavanomaisesti päättävät erimielisyydet vältetyksi ennakollisesti ja vähäisin kustannuksin.

***

Tarvitessanne sopimuskoulutusta, sopimushallinnan ohjeistuksia tai jakelu-, osto- tai myyntisopimusta, avustamme mielellämme kulloistenkin tarpeidenne mukaan. Kansainvälisesti palkitut luotettavat liikejuristimme ovat käytettävissänne. Ota yhteyttä, niin voimme suorittaa tarpeidenne alkukartoituksen sekä kuulla liiketoimintanne tarpeista tarkemmin.

**Artikkeli ei ole tarkoitettu oikeudelliseksi neuvoksi.